Kun minua teiniä ahdisti, lähdin kävelemään. Siis kävelemään – kuljin lähimetsän hiekkatietä ristiin ja rastiin, joskus istuin kannonnokassa ja tuijottelin puiden latvoja. Olen iloinen, että jo varsin nuorena olin löytänyt ahdingon hallintaan toimivan, ilmaisen ja aina käsillä olevan keinon.
Minulle käveleminen luonnossa on liikettä, mutta myös lepoa. Arjen isot ja pienet huolet hellittävät, sekavat ajatukset saavat suunnan ja selkeyden. Kävellessä olen suunnitellut valmiiksi luennot, juhlapuheet, kolumnit ja tämänkin kirjoituksen.
Luontoliikkumisen merkitys ihmisen mielenterveydelle on tunnettu pitkään, rakennettiinhan vanhat hermoparantolatkin luonnon ääreen, mielellään kauniiden puistomaisten pihapiirien keskelle. Nyt aivan hiljan on julkaistu useita tieteellisisiä tutkimuksia liikunnan ahdistusta ja masennusta vähentävästä vaikutuksesta. Tuloksia voi pitää merkittävinä ja todennäköisesti ne tulevat aikanaan näkymään hoitosuosituksissa asti. Toki jo nyt yksittäiset psykiatrit – minä mukaan lukien – suosittavat luontoliikkumista jokaiselle potilaalleen.
Vastikään ilmestyneen aikakauskirja Duodecimin (10/2023) numero summaa luontoympäristöjen mahdollisuuksia terveyden edistämisessä (Haveri ja Simkin). Jo mainittujen mielenterveyshyötyjen lisäksi se nostaa esiin lukuisia muitakin hyötyjä. Metsäkävely muun muassa laskee stressihormoni kortisolin määrää ja verenpainetta. Aivojen stressin myötä kuormittuva alue rauhoittuu ja esimerkiksi pelkoreaktioita aiheuttava mantelitumake vähentää kierroslukujaan.
Artikkelissa itselleni uutta olivat viherympäristöjen vaikutukset immunologisiin järjestelmiin, eli elimistön puolustusmekanismeihin. Luonnosta saatava mikrobialtistus todennäköisesti suojaa autoimmuunityyppisiltä sairauksista, kuten astmalta, ykköstyypin diabetekselta ja allergioilta.
Ja vielä villimpää on tulossa: terpeenit. Havupuut erittävät ympärilleen terpeenejä. Terpeenien hengittämisellä saattaa olla jopa syöpäsoluja vähentävä vaikutus, mutta tutkimus tässä teemassa on vasta aluillaan ja tuloksista kuullaan myöhemmin.
Luontoympäristöjen tulisi olla mahdollisimman monimuotoisia. Viimeisen päälle trimmattu kaupunkipuisto ei mitä ilmeisimmin tarjoa kaikkea sitä terveyshyötyä kuin monimuotoinen metsä.
Meillä kaupunkien päättäjillä on käsissämme mahdollisuus tehdä terveyttä edistävää politiikka lähiluonnosta huolehtimalla. Jokaisella kuntalaisella iästä ja kunnosta riippumatta soisi olevan mahdollisuuden istua kannonnokassa, tuijotella tuulta ja haistella terpeenejä.
Luontoalueen kaavamuutos muuhun kuin virkistyskäyttöön on lyhytnäköistä politiikkaa. Koulujen ja päiväkotien pihat tulisi asfaltin sijaan päällystää vihreällä ja elävällä, samoin jättää sairaaloiden ja kuntoutuslaitoksen yhteyteen myös pieniä vihreitä keitaita tukemaan toipujaa.
Kesän tullen kannusta kaikkia heittäytymään luonnon hoiviin. Anna kesätuulen puhaltaa pois synkät mietteet ja avata mieli uusille, kepeille ajatuksille.
Kirjoittaja on nuorisopsykiatri ja vasemmistoliiton valtuutettu Tampereen kaupunginvaltuustossa.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.