Purnun Balanssi sopeutuu muutokseen

Taidekeskus Purnun kesänäyttely Orivedellä pohtii tänä vuonna, millaiseen tasapainoon maailma asettuu muutoksen jälkeen. Purnussa on löydetty uusia näkökulmia, ja mukana on myös pari rohkeaa avausta.

Ilmastonmuutoksen syitä ja seurauksia ovat etenkin nuoret taiteilijat pohtineet pitkään. Miltä maailma näyttää, kun olemme aikuisia? Kuka tämän on aiheuttanut? Pystymmekö sopeutumaan uuteen ja erilaiseen maailmaan, jonka vanhempamme jättävät meille?

Lähestymistapoja ja vastauksia on erilaisia. Siksi Purnussa 13 taiteilijaa näkevät muutoksen ja tasapainon eri tavoin. Tuomas Laitinen, Sanna Kannisto ja Siina Levonoja tarkastelevat eläinten sopeutumista muutokseen. Mustekala tutkii lasiastiaa ja pääskyset vähenevät ihmisten ostaessa niitä. Sanna Kanniston linnut etsivät elämän mahdollisuuksia uudessa maailmassa. Hide and Seek kuvaa pikkutarkasti miten mustapääkerttu yrittää sopeutua muutokseen, jossa kaikki voi kääntyä nurin.

Pink Twins eli veljesten Juha ja Vesa Vehviläisen videoteos The Transient näyttää kasvien ja puiden kasvua, joka ensin näyttää viehättävältä, kunnes kasvu ja leviäminen jatkuvat aina vain lisää osoittautuen kloonauksen ja tekoälyn aikaansaannokseksi. Miten paljon ihminen ja hänen luomansa tekoäly voivat sekaantua omalakiseen luontoon?

Ninni Luhtasaaren tekstiilitöiden kaltaisia teoksia en aiemmin ole nähnyt. Autoilu ja V-tyyli saavat mielenkiintoisia ulottuvuuksia. Jään odottamaan, millainen on Luhtasaaren tänä vuonna Kangasalan Lamminrahkan koulukeskukseen tuleva julkinen taideteos.

Purnun tämän kesän näyttelyn rohkeimpia töitä ovat Elina Ruohosen ja Sakari Kannoston pääomaa kuvaavat teokset. En muista, että pääomaa siinä merkityksessä kuin Karl Marx sen kuvasi kuuluisassa kirjassaan olisi ainakaan Suomessa yritetty esittää kuvataiteen keinoin. Saksassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa on ehkä yritetty. Neuvostoliiton 1920-luvun Proletkult-taiteilijoiden yrityksiä en tunne.

Miten esittää kuvataiteen keinoin aineeton sosiaalinen suhde? Vaikeampaa aihetta on tuskin taiteilijalle keksittävissä. Yksinkertaiset ja naiivit ratkaisut, kuten rahasäkki tai sikaria polttava silkkipyttypäinen kapitalisti on moneen kertaan käytetty. Niissä esineellistetään monimutkainen sosiaalinen ilmiö.

Elina Ruohosen Suurpääomissa on tavoitettu pääoman monimuotoisuus, sen ulottuminen ja vaikutus niin ihmiseen kuin luontoon. Kilpailukykyasetelmassa työläisen oloinen hahmo yrittää pitää sylissään vinttikoiran näköistä eläintä, joka juoksee niin kovaa, että on töitä pitää siitä kiinni.

Sakari Kannoston Kuuleminen kuvaa ilmastonmuutoksen jälkeisiä ilmastokäräjiä, kun Ihminen on joutunut sopeutumaan vesielämään. Tuomari Ilmatar ja lautamiehet etsivät syyllistä merten vedenpinnan nousuun. Ihmiset syyttävät toisiaan oikeussalissa ja olettavat näin ratkaisevansa ongelman.

Pääoma ei ole oikeussalissa, vaan katselee ilmastokäräjien toisiaan syyttäviä ihmisiä kaukaa taideriihen vastakkaiselta puolelta. Olio on hymytön ja tunnistamaton, kasvot on osin peitetty.

Orivedellä on tänäkin kesänä hyvä näyttely, ja hyvin yhteiskunnallisesti kantaa ottava. Ei se tosin pärjää ylivertaiselle Purnun 50-vuotisnäyttelylle itsenäisyyden satavuotisjuhlavuonna 2017. Se on paras koskaan Purnussa näkemäni taidenäyttely. Mutta tänäkin vuonna kannattaa poiketa Längelmäveden Koljonselän rannalla Mustasaaressa.