Journalismi leviää yhä enemmän digitaalisiin ympäristöihin, mutta edelleen esimerkiksi radio ja televisio pitävät pintansa. Monimediallisuus haastaa journalismia, sillä se vaatii enemmän resursseja. Myös sosiaalinen media on muuttanut journalismin asemaa – ihmiset siirtyvät seuraamaan ihmisiä journalististen medioiden asemesta ja samaan aikaan politiikan vastaisuus näkyy asenteissa mediaa kohtaan.
Politiikan tutkija Mikko Poutanen pohti journalismin, puoluelehtien ja verkkojulkaisemisen nykytilannetta puheenvuorossaan Vasen Kaista -verkkolehden 10-vuotisjuhlaseminaarissa, jossa luotiin seikkaperäinen katsaus journalismin tulevaisuuteen.
– Puoluelehdet eivät ole täysin kadonneet. Verkkopohjainen julkaiseminen on ollut myös mahdollisuus synnyttää kustannustehokasta toimintaa paikallistasolla. Syntymäpäiväsankari Vasen Kaista julkaisee esimerkiksi paikallisuutisia, kotimaan uutisia ja maailman uutisia ja raportoi sekä kaupunginvaltuustosta että hyvinvointialueen kokouksista. Nämä eivät ole ehkä niin sanotusti mediaseksikkäimpiä aiheita, mutta näin politiikan tutkijan näkökulmasta aiheita, joihin tiedostavien kansalaisten olisi erittäin tärkeää perehtyä. Muutoin päätöksenteon tasot uhkaavat jäädä etäisiksi, Poutanen kuvaili.
Digitaalisuus on apuväline ja haastaja
– En usko, että some voi korvata journalismia. Tottumukset muuttuvat ja journalismin täytyy sopeutua, Vasen Kaista -verkkolehden päätoimittaja Sinikka Torkkola totesi.
Torkkola itse uskoo journalismin tulevaisuuteen ja samoin Ylen päätoimittaja Jouko Jokinen. Jokinen korostaa, että vaikka digitaalisuus on etenkin nuorten parissa suosittua, perinteiset journalismin kanavilla on edelleen käyttäjänsä.
Panelistit näkevät myös digitaalisuudessa ja tekoälyssä mahdollisuuksia. Jokisen mukaan Yle esimerkiksi on hyödyntänyt jo tekoälyä toimittajien apuvälineenä. Torkkola arveli, ettei tekoäly voi kokonaan korvata toimittajan työtä, sillä tekoälystä ei vielä liene kovinkaan kriittiseen ajatteluun.
Panelisteja mietitytti myös nykyajan somessa ja journalistisessa mediassa rehottava henkilökeskeisyys, joka on yhtäältä saanut ihmiset kiinnostumaan ajankohtaisista asioista, mutta toisaalta ilmiössä on myös varjopuolensa. Toimittajat joutuvat tekemään työtänsä yhä enemmän oma nimi ja persoona edellä ja uutisaiheissa korostuvat ihmisten tarinat asioiden sijaan. Läheskään kaikki mielipidevaikuttajat eivät myöskään ole toimittajia tai asiantuntijoita ja vaarana on, että vaikuttajien perässä siirrytään kauemmas luotettavista tietolähteistä.
Poliitikot näkevät poliittisuuden paheellisena
Puolueettomuuden ihannointi puhutti laajasti. Paneelin juontajana toiminut Mikko Poutanen nosti esiin, että puoluelehtien suosio on hiipunut vuosien varrella. Journalistiseen mediaan kohdistuva puolueettomuusihanne myös asettaa puoluelehtiä erikoiseen asemaan, sillä niiden uskottavuus objektiivisina tiedonvälittäjinä on heikkoa.
Torkkola korosti, että puoluelehtienkin uutisoinnissa on pyrkimys neutraaliuteen, vaikka toisaalta puolueellisuus on osa toimivaa demokratiaa. Hankalia tilanteita tulee vastaan hänen mukaansa esimerkiksi silloin, kun istuu samanaikaisesti sekä päättäjän että toimittajan roolissa. Kyseisissä tapauksissa on tärkeää tuoda tämä kaksoisrooli avoimesti esiin. Satakunnan alueella toimivan Vasenvoima-verkkolehden päätoimittaja Susanne Ekroth korosti, että modernia työväenlehteä sitoo normaalit journalismin säännöt.
– Kaikki voidaan nähdä poliittisena nykyään – esimerkiksi syöminen ja liikkuminen. Kannanottoja nähdään joka paikassa. Jostain syystä poliitikot karsastavat poliittista taustaa. Poliitikot näkevät poliittisuuden paheellisena, Jokinen naurahti.
– Nykyajassa on politiikan vastaisuutta, kommentoi Torkkola.
Myös mediakielteisyys on panelistien mukaan ollut näkyvä ilmiö viime vuosina. Jokisen mukaan luottamus journalistiseen mediaan on korkea, mutta hän arvelee, että jossain kytee koronapandemian aikainen instituutiokielteisyys, joka hiljeni, kun Venäjä aloitti laittoman hyökkäyssodan Ukrainassa. Tuo kielteisyys näkyi muun muassa voimistuneena mediakriittisyytenä.
– Kielteisyys näkyy. Uskotaan esimerkiksi enemmän someinfluenssereihin kuin mediaan, Ekroth pohti aihetta.
Panelistien mukaan medialukutaidon merkitys kasvaa digitalisoituvassa yhteiskunnassa, mutta esimerkiksi Jokinen on optimistinen. Hänen havaintojensa mukaan nuoret osaavat epäillä epäluotettavalta vaikuttavia tietolähteitä varsin hyvin.