Tampereen Kirjafestareilla Tampere-talossa joulukuun alussa Samu Kuoppa ja Riina Tanskanen kertoivat Kapitalismin suuri illuusio -kirjansa syntyhistoriasta. Kapitalismin nykytila on ollut heidän keskustelujensa intohimoisena kohteena jo vuosia.
Suomalaisen talouskeskustelun yksipuolisuus ja vaihtoehdottomuus on ollut heistä häiritsevää. Se on suunnattu ekonomikoulutuksen saaneille ihmisille, kuten keskiajalla papit saarnasivat latinaksi luku- ja kirjoitustaidottomalle rahvaalle.
Talouskeskustelusta demokratia-aspekti on poissuljettu. Kuitenkin talous vaikuttaa jokaisen ihmisen elämään joka hetki. Jos ei ole rahaa, ei saa ruokaakaan.
Talouden kieli on anastettu ihmisiltä, julkisuudessa ei ole kansankielistä puhetta taloudesta. Asiantuntijat vetoavat tiukkaan dataan ja faktoihin kuin keskiaikaiset papit munkkilatinallaan.
Velkakellot soivat, talouspapit pauhaavat talouskuria ja harjoittavat rahanpalvontamenojaan. Mikäli ei haluta palata neuvostoliittolaiseen talousmalliin, muita vaihtoehtoja ei talouspappien mielestä ole kuin loputon leikkaaminen, karsiminen ja päättymätön talouspaasto.
Talouskurin uskotellaan perustuvan faktoihin, vaikka näin ei ole ollut missään maassa. Siitä huolimatta talouskuria on palavalla tarmolla toteutettu lukuisissa maissa yli 40 vuotta. Kaikkialla se vain on lisännyt rikkaiden vaurautta, kun valtioiden omaisuutta on yksityistetty. Samalla se on moninkertaistanut köyhien köyhyyttä.
Velkasyyllisyyspuhe uhkaa johtaa suoraan helvettiin samoin kuin kymmentä käskyä vastaan rikkojalle käy. Tosiasia on että Ison-Britannian ohella Suomi on ainoa maa, joka haluaa vapaehtoisesti vangita itsensä talouskuripolitiikkaan.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on myöntänyt, että 40 vuotta harjoitettu uusliberalistinen talouskuripolitiikka on epäonnistunut. Tuloerot ovat talouskuripolitiikan seurauksena palanneet 1800-luvun alun tasolle, vaikka tavoite oli juuri päinvastainen.
Talouskuripolitiikan toteuttamisen hintana on ollut yhteiskuntarauhan menettäminen.
Paljonko yritykset joutuisivat maksamaan, jos ne joutuisivat synnyttämään, kasvattamaan ja kouluttamaan työvoimansa. Onko siis hoivatyö ja kotityö tuottamatonta työtä?
Todellisuudessa hoivatyö ja kotityö tuottavat puolet koko bruttokansantuotteesta. Mutta edelleen ne pidetään kansantulon kirjanpidon ulkopuolella, koska kotityötä ja hoivatyötä ei lasketa kovan ulkomaanviennin kaltaisen tuottavuuden ytimeen.
Lupauksilla kuorrutella näennäistasa-arvoisella puheella uskotellaan asioita, jotta ainakin enemmistö kansalaisista sulkisi silmänsä yhteiskunnallisilta tosiasioilta, mistä bruttokansantuote koostuu, miten arjen elämä todellisessa elämässä rakentuu ja miten se toimii ja ketkä taloussirkusta oikeasti pyörittävät.
Yli 200 000 suomalaista ei tule palkallaan toimeen. Alustataloudessa yrityksen riskit siirretään työntekijöille samaan tapaan kuin feodaaliajan torppari- ja maaorjuuden aikana.
Orpon hallitus ajaa tasa-arvoa alaspäin, että kaikille jaettaisiin yhtä huonot kortit pääoman hallitsemassa pelissä.