Euroopan vaaleissa eivät tänä vuonna ole ratkaisevia vasemmisto-oikeisto -jako tai suhtautuminen EU:hun. Sen sijaan Eurooppaa kohdanneet kriisit ovat muovanneet viisi ”poliittista heimoa”. Ne jakavat äänestäjiä sen mukaan, mistä he ovat eniten huolestuneita.
Näin väittää yleiseurooppalainen, Berliinissä päämajaansa pitävä ajatuspaja European Council on Foreign Relations (ECFR). Kesäkuun europarlamentin vaalien lisäksi 15 Euroopan maassa järjestetään tänä vuonna parlamentin tai presidentin vaalit – tosin Venäjän ja Valko-Venäjän vaaleissa ei ole todellista kilpailua ja Ukrainan presidentinvaalit siirrettäneen sotatilan vuoksi.
ECFR:n raportti perustuu kyselytutkimukseen, joka tehtiin syys- ja lokakuun aikana yhdeksässä EU-maassa (Espanja, Italia, Puola, Portugali, Ranska, Romania, Saksa, Tanska ja Viro) sekä Britanniassa ja Sveitsissä. Suomi ei siis ollut mukana.
Vastaajilta kysyttiin, mikä seuraavista on vuosikymmenen aikana eniten vaikuttanut siihen, miten he näkevät tulevaisuuden: ilmastonmuutos, maahanmuutto, koronapandemia, Venäjän hyökkäys Ukrainaan vai globaali talousmyllerrys. Mahdollisuus oli vastata myös ei mikään näistä tai joku muu.
Jokaisella oma kriisinsä
Tammikuussa julkaistun ECFR:n tutkimuksen nimi A crisis of one’s own: The politics of trauma in Europe’s election year (”Jokaisella oma kriisinsä: Traumojen politiikka Euroopan vaalivuonna”) kertoo kupletin juonen.
Raportin mukaan oikeiston ja vasemmiston eron vaikutus on pienentynyt, koska monissa maissa kannat kriisikysymyksiin eivät noudata tätä jakoa. Myös suhde EU:hun vaikuttaa vähemmän kuin vuoden 2019 eurovaaleissa, koska useimmat laitaoikeiston puolueet (tutkimus käyttää tätä termiä äärioikeiston sijasta) eivät enää aja maansa eroa EU:sta, eivätkä toisaalta EU-henkiset enää puhu liittovaltiosta.
ECFR:n mukaan viisi kriisiä on 15 vuoden aikana kohdannut Eurooppaa.
Ilmastokriisi pakotti ajattelemaan koko maailmaan kohdistuvaa uhkaa.
Vuoden 2008 finanssikriisistä alkanut talousmyllerrys sai epäilemään, voiko lastemme elintaso enää olla parempi kuin vanhempiensa.
Vuoden 2015 siirtolaiskriisi aiheutti identiteettipaniikin, joka keskittyi kysymyksiin monikulttuurisuudesta ja kansallisvaltioiden merkityksestä.
Koronapandemia paljasti, miten haavoittuvia terveydenhoidon järjestelmät ovat globalisoituneessa maailmassa.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan horjutti illuusiota, jonka mukaan Eurooppaan ei enää koskaan voi tulla isoa sotaa.
Tilannetta on kuvattu monikriisiksi (polycrisis). Nämä kriisit vaikuttavat enemmän tai vähemmän yhtäaikaisesti. Niiden yhteisvaikutus on suurempi kuin niiden summa. Niihin ei ole löydettävissä yhtä yhteistä syytä eikä yhtä patenttiratkaisua, vaikka ne vaikuttavatkin toisiinsa.
Silti eri kriisien merkitys ei ole sama kaikille yhteiskunnille ja kaikille sosiaaliryhmille. Tutkimus siteeraa Ranskan presidenttiä Emmanuel Macronia, jonka mukaan toiset ovat huolissaan loppukuusta (talouskriisi) ja toiset maailmanlopusta (ilmastokriisi).
Paljon vaihtelua
Tutkimus päättelee, ettei mikään näistä kriiseistä yksinään hallitse eurooppalaista mielenmaisemaa, vaan huolenaiheet vaihtelevat.
Tutkimuskohteena olleissa yhdeksässä EU-maassa asuu kolme neljäsosaa unionin väestöstä. Jos tulokset yleistetään koko EU:n tasolle, ilmastokriisiä pitäisi päähuolena 74 miljoonaa äänestysikäistä, samoin koronaa. Talouskriisi olisi päällimmäisenä 71 miljoonalla, maahanmuutto 58 miljoonalla ja Ukrainan sota 50 miljoonalla. Mikään näistä ei olisi tärkein 47 miljoonalle.
Päähuolet eivät jakaudu tasaisesti eri maihin. Ymmärrettävästi Ukrainan sota huolestuttaa eniten Virossa, Puolassa ja Tanskassa, jotka ovat kriisiä lähimpänä. Tanskassa ilmastokriisiä pidetään yhtä pahana uhkana kuin sotaa, ja Ranskassa ilmasto on ykkönen samoin kuin Sveitsissä.
Saksa on ainoa maa, jossa maahanmuutto herättää huolta eniten, Italiassa ja Portugalissa se on talous, kun taas Espanjassa, Britanniassa ja Romaniassa korona.
Kriisit jakavat eurooppalaisia myös iän, sukupuolen ja koulutustason mukaisesti. Nuorimmat ovat eniten huolissaan ilmastosta, yli 70-vuotiaat Ukrainan sodasta. Korona on ainoa, jossa ei ole merkittävää sukupolvien välistä eroa.
Miehet ovat keskimäärin enemmän huolissaan maahanmuutosta, naiset koronasta, mutta erot eivät ole kovin suuria. Korkeammin koulutetut valitsevat ilmaston hieman ennen taloutta, vähiten koulutetut maahanmuuton.
Vaikutus äänestämiseen
ECFR:n tutkijoiden mukaan suhtautuminen ilmastokriisiin ja maahanmuuttoon vaikuttaa eniten äänestyskäyttäytymiseen. Talouskriisi pikemminkin lannistaa kuin aktivoi äänestäjiä. Ukrainan sotaa pidetään eksistentiaalisena kriisinä vain osassa Eurooppaa. Koronan suhteen suurin huoli lienee jo ohi.
Vaikka kriisejä ei voi suoraan siirtää politiikan janalle, vähemmän yllättävästi maahanmuuton ykköshuolekseen ilmoittaneet äänestävät etupäässä laitaoikeistoa tai keskustaoikeistoa. Ilmastoa pääkriisinä pitävät äänestävät eniten vihreitä ja vasemmistoa.
Niin maahanmuutosta kuin ilmastostakin huolestuneet katsovat, että jollei päättäväisiin toimiin ryhdytä nyt, on se pian mahdotonta.
Mielenkiintoinen havainto on, että oikeiston hallitessa maahanmuuttoheimon huoli vähenee. Esimerkkeinä ovat Italia, Puola ennen viime vaaleja sekä Britannia brexitin jälkeen.
Sen sijaan ilmastoheimo ei toimi samalla tavalla. Se pysyy huolestuneena, vaikka vallassa olisi ilmastokriisiin vakavasti suhtautuva hallitus.
Talousheimoon ei vaikuta hallituksen väri, vaan se on tyytymätön kaikkiin. Tutkimuksen mukaan syynä voi olla se, että oikeisto- ja vasemmistohallitukset leikkasivat yhtä lailla finanssikriisin jälkeen.
Koronaheimo ja sotaheimo taas ovat keskimäärin tyytyväisimpiä hallituksiinsa.
ECFR ennakoi, että perinteisille suurille puolueille ongelmaksi voi tulla niiden pyrkimys tavoitella kaikkia viittä heimoa, jolloin mikään yksittäinen heimo ei anna vahvaa kannatuksen peruspohjaa. Esimerkiksi laitaoikeisto taas voi maahanmuuttovastaisuudella hankitun peruskannatuksen pohjalta hankkia lisä-ääniä puhumalla elinkustannuksista ja vastustamalla ilmastotoimia.
Politiikan monimutkaisuus
Tutkimuksen ajankohtana alkusyksyllä ei vielä puhuttu yhtä yleisesti kuin viime kuukausina siitä, että tuki Ukrainalle voi vähentyä ja Ukraina saattaa hävitä sodan. Myöskään Gazan kriisi ei juuri ehtinyt vaikuttaa aineistoon.
Suomessa kyselyä siis ei tehty. Voi kuitenkin olettaa, että Ukrainan sodan nostattamat huolet olisivat nousseet korkealle suomalaisten vastauksissa.
Tutkimuksessa tehtiin paljon päätelmiä tärkeimpien huolenaiheiden pohjalta. Politiikassa kuitenkin tutkimuksen viisi kriisiä kytkeytyvät erilaisiksi vyyhdeiksi, mikä voi tehdä ennustamisesta vaikeaa.
Esimerkiksi kun kysyttiin, pitäisikö omassa maassa lisätä hiilen, öljyn ja kaasun käyttöä, 25 prosenttia maahanmuuttoheimosta vastasi kielteisesti. Toki se oli heimoista suurin fossiilisten kannattaja 39 prosentilla.
|||
Tämä kirjoitus on julkaistu osana Kansan Uutisten ja Vasen Kaista -verkkolehden artikkelien vaihtoa.