Ruoka on osa kulttuuria. Monessa Euroopan maassa ruoka on myös merkittävä osa paikallista identiteettiä. Kaupungeilla ja alueilla on omat perinteiset ruokansa, joiden kautta pidetään yllä ja kerrotaan, keitä olemme. Paikallisesta ruuasta tunnetaan ylpeyttä ja sen laatuun kiinnitetään huomiota. Vastavuoroisesti oletetaan, että myös muilla on omat perinteiset ruokansa ja niistä ollaan kiinnostuneita.
Euroopan alueiden komiteassa tämä on tullut vastaan usein. Valiokuntien vieraillessa eri maissa on tarjolla ollut lähes poikkeuksetta paikallisten tuottajien tuotteita, ruokaa tai juomaa ja joskus molempia. Vierailut ovat mahdollisuus paikallisen kulttuurin esittelylle ruuan kautta ja mahdollisuus paikallisille tuottajille esitellä tuotteitaan.
Tähän liittyen oma poliittinen ryhmäni päätti tehdä eurooppalaisten alueiden keittokirjan. Ryhmän jäseniä pyydettiin kertomaan jonkin alueensa perinteisen ruokalajin resepti, kertomaan kuinka valmistaa sitä ja ottamaan ruuasta valokuva. Ajatus oli hauska, mutta minulle vastaaminen osoittautui mahdottomaksi. Tyypillisin, perinteisin ja kuuluisin tamperelainen ruoka on tietysti mustamakkara. Sitä ei kuitenkaan valmisteta kotona, reseptistä minulla ei ole tietoakaan ja valokuvauksellisesti se ei ole erityisen esteettinen. Toki verimakkaraa tehdään muuallakin Euroopassa mutta kovin houkuttelevan näköinen ei mustamakkara ole, vaikka se hyvää onkin. Toiseksi perinteiseksi tamperelaiseksi ruuaksi voisin nostaa peremetecin mutta sitäkään harva tekee kotona ja senkään reseptistä minulla ei ole hajua.
Ratkaisuna olisi voinut olla jonkin yleisemmän suomalaisen ruuan esiin nostaminen, kuten vaikka karjalanpaistin tai kalakeiton mutta en kokenut niiden olevan erityisen tamperelaisia ruokia. Tampere on kaupunkina eurooppalaisittain nuori ja eräänlainen sulatusuuni, kun uusia asukkaita on saapunut kaupunkiin maan kaikista osista. Sen myötä meidän oma ruokakulttuurimme on myös uutta ja kattaa tavallaan koko maan.
Suomessa on aika vähän tiettyyn paikkaan identifioituvia ruokia. Mieleen tulee Kuopio ja kalakukko, Lappi ja poronkäristys, mutta ei sitten paljoa muuta. Suomessakin voisi korostaa enemmänkin paikallista ruokakulttuuria. Meillä olisi tälläkin alueella annettavaa enemmän kuin itse usein ymmärrämme.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton tamperelainen alue- ja kaupunginvaltuutettu sekä Euroopan unionin alueiden komitean jäsen.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.