Kävin kesäkuun alkupuolella Sydänsairaalassa tahdistimen tarkastuksessa. Käynti onnistui erinomaisesti. Kuitenkin seuraavina päivinä olo tuntui erilaiselta. Tahdistimeen tehtiin pieni muutos ja olisin halunnut puhelinsoitolla tarkistaa, johtuiko oloni pienestä korjauksesta. Toki kysyin jo paikan päällä, mitä korjaus aiheuttaa elämälleni. Ei mitään, paitsi tahdistin toimii puoli vuotta pidempään.
Halusin vielä varmistuksen, kuten aiemmin, soittamalla tahdistimen hoitajalle. Palvelu kun oli aina toiminut erinomaisesti. Varmaan olisi toiminut nytkin, mutta soitettuani puhelimesta kuului:
– Olette soittaneet Sydänsairaalan tahdistinyksikköön (tai jotain sinnepäin), puhelu maksaa kolmekymmentä euroa.
Siis kolmekymmentä euroa. Äkkiä puhelin kiinni. Ennen pelkkä perusmaksu, nyt yritetään rahastaa sairailta ihmisiltä. Miten karua, tunteetonta ja välinpitämätöntä. Ihmiset ovat yksilöitä. Toiset vahvoja, toiset heikompia henkisesti ja fyysisesti sairauksien koetellessa. Epävarmuus käy taatusti mielenterveyden päälle. Jokaisen ammattilaisen ja päättäjän tulisi ymmärtää, mitä siitä seuraa!
Kestän kyllä itse ilman tuota soittoakin. Varsinkin, kun meillä omassa terveyskeskuksessa on vielä tutut hoitajat ja omat lääkärit. Heiltä saa tarvittaessa tukea ja voimia jaksamisessa. Vaan kuinka kauan?
Terveydenhoitomme ei vain voi mennä siihen suuntaan, mihin sitä nyt väellä ja voimalla ajetaan. Vai aiotaanko todella ihmisiä jättää heitteille?
Kolmekymmentä euroa, pieni vai iso summa? Meille pienituloisille iso raha. Siksi myös avauduin kirjoittamaan järjettömistä maksuista.
Kirjoittaja on Pirkanmaan hyvinvointialueen vähän palveluja käyttävien palveluiden valiokunnan varajäsen (vas.)