Kun poliitikko joutuu rikostutkintaan, refleksinomainen puolustusreaktio poliittiselta järjestelmältä on todeta, että poliisi tutkii asiaa ja vasta lainvoimaisen tuomion jälkeen on tarvittaessa aika toimia.
Pidän sitä erikoisena ajattelutapana. Tampereen apulaispormestari Ilkka Sasi on paraikaa epäiltynä alkoholirikoksesta ja seksuaalisesta ahdistelusta valtuuston pikkujoulujen jälkeisen tilanteen myötä. Aamulehti tietää kertoa, että hän on pikaruokaravintolasta kutsunut kolme ihmistä jatkoille, joista ainakin yksi oli alaikäinen, ja illan kuluessa poliisi on täytynyt kutsua paikalle
Aamulehti soitti minulle kaksipäivää sitten, ja varsin lyhyessä haastattelussa saatoin vain sanoa, että epäilyt ovat vakavia, mutta en voi ottaa järin syvästi kantaa niiden sisältöön, ja koska valtuustoryhmämme ei ole vielä keskustellut tilanteesta, en voi juuri muutenkaan ryhmän edustajana linjata.
Pikahaastatteluissa jää kuitenkin helposti sivuun se, että tällaisissa tilanteissa on kyse paljon muustakin kuin juridisesta moitittavuudesta.
On totta, että ennen tutkinnan päättymistä ja mahdollista oikeuskäsittelyä me emme tiedä, mitä on tapahtunut. Lehtitietojen perusteella syyllisyyden tai syyttömyyden arvioiminen on mahdotonta, ja siksi en voi kommentoida tilannetta näiden rikosepäilyjen näkökulmasta.
Toinen asia on kuitenkin se, että laki ei ole moraalin mitta. Mainittu henkilö on tällä valtuustokaudella jo toistamiseen julkisuudessa sen vuoksi, että hänen on esitetty toimineen muun muassa seksuaalisesti häiritsevällä tavalla. Minusta ei ole lainkaan kohtuutonta odottaa kaupungin ylimpään poliittiseen johtoon kuuluvalta ihmiseltä sellaista toimintaa, joka ei johda toistuvaan tarpeeseen käsitellä hänen yksityiselämäänsä julkisuudessa.
Kävimme valtuustoryhmän kokouksessa keskustelun tilanteesta. Yksi asia oli meille selvä: jos oma ryhmämme olisi vastaavassa tilanteessa, emme voisi antaa tällaisen jälkeen luottamustamme. Kaupunginvaltuusto tai valtuustoryhmä ei ole tuomioistuin, eikä sen tarvitse olla tuomioistuin voidakseen käsitellä sitä, onko tällaisen uutisoinnin jäljiltä poliitikon toiminta uskottavaa tai luottamusta herättävää.
Poliittisessa luottamuksessa nimittäin ei ole kyse vain siitä, onko joku toiminut oikein tai väärin, laittomasti vai rikollisesti. Kyse on jostain arkipäiväisemmästäkin: joutuvatko kaupungin sidosryhmien edustajat pohtimaan, keitä he uskaltavat kutsua illalliselle tai voiko vaikkapa jokainen valtuutettu luottaa siihen, että häntä hierarkiassa ylempänä oleva kanssapoliitikko kohtelee häntä asiallisesti. Poliittisen järjestelmän uskottavuuskin on tällaisissa kysymyksissä punnittavana: miltä tällaiset prosessit näyttävät kaupunkilaisten silmissä?
Keskustelu toivottavasti jatkuu.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän puheenjohtaja.