Palasin juuri Sodankylän elokuvajuhlilta, joiden nimi on englanniksi parempi: Midnight Sun Film Festival. Elokuvia katsotaan läpi vuorokauden, ei ole yötä, ei päivää. Paljon vanhoja ystäviä, entisiä työkavereita ja opiskelijoita ja uusia tuttavuuksia. Festivaali keräsi yhteensä 33 000 katsojaa ja ihmeellisellä tavalla Sodankylä venyi jälleen majoittamaan ja ruokkimaan koko väkijoukon.
Puoli neljältä aamuyöstä astun elokuvateltasta ulos, aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta suoraan silmiin. Häikäisee, kuljen joen rantaan. Ei väsytä, koska aurinko on jo, tai taas, korkealla ja Miia Tervon ohjaama elokuva Ohjus (2024) pyörii päässä. Kitisen rannoilla nuoriso ja me hieman vanhemmat vietämme aamuyön hetkiä. Puhutaan elokuvista ja elämästä. Jaamme tarinoita, kuvia, ihmisiä. Tarinoita itsensä ja oman paikan etsimisestä, rakkauden etsimisestä.
Sodankylä oli tänä vuonna minulle todellinen nostalgiamatka. Tapahtumassa julkaistiin Raija Talvion ja Mikko Mattilan kirja Arvottomat, jossa 1982 valmistuneen elokuvan tekijät ja aikalaiset kertovat, miten leffa tehtiin ja miten se aikanaan vaikutti. Ohjaajan Mika Kaurismäen ja työryhmän tavoitteena oli ”kuvata katoavaa Suomea”. 42 vuotta Arvottomien jälkeen tuo Suomi on todella kadonnut: pienet junaseisakkeet, joissa lättähatut pysähtyivät monta kertaa päivässä, puhelinkopit, joissa tarvittiin kolikoita, keskiolutbaarit, kuten Tampereen Kauppahallin kellarin kahvila, jatkuva tupakointi, joka paikassa. Oliko aika silloin parempi? Kultaako aika muistot? Mitä on muistaminen? Miten eri tavalla me muistamme asioita? Henkilökohtaiset muistot sekoittuvat aikakauden tapahtumiin, ”missä olit kun…”?
Sodankylän elokuvajuhlien kaltaiset tapahtumat ovat ainutlaatuisia kohtaamispaikkoja, kansainväliset mestarit, kotimaiset alan tekijät, leffafriikit ja satunnaiset harrastajat. Elokuvan kieli, kuvat, ihmiskohtalot, tragedia, huumori yhdistävät meitä ihmisiä. ”Hyvien ihmisten juhla”, kuten toimittaja Axa Sorjanen totesi.
Terveisiä lähtee myös päättäjien suuntaan. Elokuvajuhlien taiteellinen johtaja Timo Malmi kommentoi tapahtuman lopputiedotteessa:
– Sodankylän festivaali on kohta neljäkymmentä vuotta tarjonnut tilaisuuden kokea monipuolisesti elokuvataiteen saavutuksia kansainvälisen huipputason tapahtumana. Sen todella merkittäväksi kasvanut jatkuva yleisönsuosio on parasta vastalausetta sille korkeimpienkin päättäjätahojen keskelle tunkeutuneelle välinpitämättömyydelle kulttuuria ja sivistystä kohtaan, joka tällä hetkellä näivettää suomalaisen yhteiskunnan henkistä ilmapiiriä.
Junamatkalla katselen kanssamatkustajia, ikkunoista avautuvaa keskikesän maisemaa. Muistan Harrin repliikin Arvottomista:
– Meidän ei tule suhtautua todellisuuteen sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin se elää meidän unelmissamme.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varavaltuutettu Tampereella.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.