Mustatorvisienisato kotimetsässäni on tänä vuonna erinomainen. Läheisellä omakotitaloalueella ihmiset jakavat ämpäreittäin omenoita ohikulkijoille. Mietin sienten kuivumista odotellessani ja hilloa keitellessäni kiihtyvää ekokatastrofia ja edessä olevaa, teollisen sivilisaation romahdusta. Mikä on ekologisesti kestämätöntä, päättyy. Ekosysteemien romahdus on jo käynnissä, ja se koskee todellakin myös Suomea. Romahdus on maailmassa epätasaisesti jakaantunut, mutta sen vaikutukset pahenevat kaikkialla.
Ekologinen kestämättömyys on tiukasti kietoutunut sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen. On epärealistista ajatella teknologisten innovaatioiden ja teknologian kerrosten lisäämisen pysäyttävän romahduskehityksen, kun koko yhteiskunnallinen, globaali väkivaltakoneisto perustuu tuotannon ja kulutuksen jatkuvaan kasvattamiseen ja epäoikeudenmukaisuuden lisäämiseen. Elävän luonnon muuttaminen elottomaksi luonnoksi kiihtyy. Teknosfäärin massa maapallolla ylittää jo Maan elävien olentojen biomassan. Toimeentulomme nykyisessä järjestelmässä on sidottu rahan kautta elämän edellytysten tuhoamiseen tällä planeetalla.
Luin hiljattain jo edesmenneen, syväekologisen vihreän puolueen vuonna 2014 julkaiseman pamfletin, jonka kirjoittajien joukossa on myös tämän päivän suomalaisen ympäristötutkimuksen tunnettuja nimiä. Jos elän 80-vuotiaaksi, on vanhuuteni hyvin erilainen kuin vielä kymmenen vuotta sitten kuvittelin sen olevan. Tuntuu erittäin hyvältä ajatella, että jotkut valistuneet ihmiset ottivat jo vuosikymmen sitten romahdusskenaarion vakavasti hahmotellen yhteisöllisen varautumisen ja selviytymisen lisäksi myös nykyisen maailman lopun jälkeisiä aikoja.
Tämä on realistista, toiveikasta pessimismiä
Toivon, että mahdollisimman monet ihmiset tulisivat pian ”romahdusjärkiinsä” ja alkaisivat järjestelmänmuutoksen äänekkään vaatimisen ja paikallisten luonnonsuojelukamppailujen ohella opetella yhdessä yhteiskuntien luhistuessa elintärkeitä omavaraistaitoja, kuten biodiversiteettiä elvyttävää permakulttuurista kotitarveviljelyä, metsän antimien keräilyä, kiertotalouden käytäntöjä ja resurssien jakamista. Yhteisöllinen omavaraistuminen ja yhteisvarautuminen kasvattavat resilienssiä. Ne antavat henkistä ja myös aineellista etäisyyttä mahdottomuuteensa romahtavaan väkivaltakoneistoon. ”Marttataitojen” oppiminen on paitsi hyödyllistä myös hyvin tyydyttävää ja jopa hauskaa. Uusien syötävien lajien bongailu metsässä sienikirjan kanssa koukuttaa myönteisellä tavalla ja lieventää ainakin omaa ympäristöahdistustani.
Tärkeintä on opetella laajentamaan myötätunnon piiriä itsestä ja läheisistä tuntemattomiin ihmisiin ja muihin Maan asukkaisiin, toisenlajisiin kanssaeläjiimme. Myötätuntoisen auttamisen kulttuurin edistäminen lisää yksilöiden ja koko yhteisön mahdollisuuksia jatkaa elämäänsä tulevina, vaikeina aikoina.
Vihreiden pamfletissa todetaan:
– Romahduksesta selviytyminen edellyttää siis ennen kaikkea romahduksen hyväksymistä. Tulevaisuuden rakentaminen kestävämmäksi edellyttää lisäksi vaivannäköä. Kyse on annoksesta romahdusfatalismia, alueellista ja paikallista kansalaistoimintaa, ekologista omatuntoa sekä tarvittavan tiedon ja taidon haltuunottoa. Matkalla kohti ”parasta mahdollista romahdusta” meidän tulee psykologisessa mielessä varautua valtaviin ja varmoihin tappioihin, mutta tästä huolimatta oivaltaa jokaisen jatkuvuudenhallintaa parantavan ja luontoa suojelevan pienenkin teon välitön merkitys. Mikään ei takaa, että nykyisen romahdusepookin jälkeiset sukupolvet olisivat subsistenssistrategioita ja ympäristöä ajatellen meitä viisaampia. Tämän vuoksi ihmiskunnan tulee sisäistää traagisen puutteellisuutemme hyväksyvä ja ekologisesti tietoinen romahdusjärki, sekä tietoisesti ja ennakoivasti siirtää sitä romahduksen tuonpuoleiseen aikaan. Erilaisiin kriiseihin ja lopulta laajempaan romahdukseen varautuvan ihmisryhmän mallia voidaan varsinkin länsimaisesta näkökulmasta kutsua ”uusyhteisöllisyydeksi”. Sen haasteet ovat paitsi materiaalisia ja teknisiä, myös sosiaalisia ja psykologisia. Nämä kaksi selviytymisen ja menestymisen kannalta keskeisintä aluetta muodostavat poikkeustiloissa omavaraisuuteen tähtäävän yhteisön tukijalat. Kyse on sekä aineesta että hengestä.
*
Valtimon Rasinmäellä toimivan Omavaraopiston vuoden 2025 omavaraisuuskurssille on haku käynnissä 21.1. saakka.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton jäsen Tampereelta.