Alkaa mennä luottamus poliitikkoihin ja johtaviin virkamiehiin. Jatkuvasti saa lukea, kuinka ollaan toimittu epärehdisti ja asemaa väärin käyttäen. Valta voi sokaista. Nyt tuntuu, että toimitaan omaa asemaa pönkittäen ja takkia käännetään sitä mukaa, kun se tuo etua itselle. Omat arvot, puolueen arvot, joutavat romukoppaan, kun ahneus iskee.
Poliittiset nimitykset ovat yhä tätä päivää, valitettavasti. Tehdään ”suojatyöpaikkoja” henkilöille, jotka ovat joutuneet lähtemään rikoksensa takia tehtävästään. Tämä ei tavallisen kansalaisen ja veronmaksajan silmissä näytä lainkaan hyväksyttävältä.
Eduskuntaan suurin osa tulee valituksi rahan voimalla tai julkisuudella. Samaa pätee Euroopan parlamenttiin, kun luki, miten paljon kokoomuksen Pekka Toveri sai yksityistä rahoitustavaalikampanjaansa. Tulee ajatus, että siellä istuu tietynlainen eliitti, joka on täysin tietämätön tavallisen, pienituloisen ihmisen elämästä ja siitä todellisuudesta, jossa liian moni elää. Heillä yksi kokouspalkkio voi olla samansuuruinen kuin jonkun ihmisen kuukausiansio.
Huvittavaa on sekin, ettei maatalousministeri tiedä maitolitran hintaa, edes suunnilleen. Heikommassa taloudellisessa asemassa olevilta voi surutta leikata. Voihan sitä juoda vain vettä, joskin sekin maksaa.
Voidaan tietysti sanoa, että kansa on valintansa tehnyt ja nyt sitä saa, mitä on tilannut. Mutta tiesivätkö kaikki äänestäessään?
Valitettavasti on paljon kanssaihmisiämme, jotka eivät lue mitään eivätkä seuraa päätöksiä. Totesin tämän viimeksi vaalikentillä materiaalin jaossa. Jatkossa sitä miettii tarkasti äänestyskäyttäytymistään.
Onneksi ei ole tarvinnut pettyä omaan puolueeseen eikä se ole ollut kohun silmässä.
Kirjoittaja on sosiaalityöntekijä ja psykoterapeutti.