Päihdepolitiikan uudistaminen on välttämätöntä – dekriminalisointi ja laillistaminen ovat tie inhimillisempään ja tehokkaampaan yhteiskuntaan

Suomessa vallitseva päihdepolitiikka on ajautunut umpikujaan. Rikosoikeudellinen lähestymistapa, jossa päihteiden käyttö rinnastetaan rikokseen, ei ole onnistunut vähentämään ongelmia. Päinvastoin. Se on lisännyt stigmaa, vaikeuttanut hoitoon hakeutumista ja kuluttanut valtavia määriä yhteiskunnan resursseja. On korkea aika siirtyä kohti mallia, jossa päihteiden käyttöä ei enää kriminalisoida, vaan kohdellaan terveys- ja sosiaalipoliittisena kysymyksenä. Useiden päihteiden kohdalla laillistaminen ja verotuksellinen sääntely olisi paitsi järkevää, myös taloudellisesti ja inhimillisesti perusteltua.

Tieteellinen pohja kertoo mielenterveyden ja päihteiden yhteyden

Helsingin Sanomien tiistaina 9. syyskuuta julkaisema artikkeli Mia Pohtolan tutkimuksesta psykiatrian diagnostiikan kriisistä tarjoaa tärkeän näkökulman päihdepolitiikan uudistamisen tarpeeseen. Pohtola osoittaa, kuinka nykyiset mielenterveysdiagnoosit eivät selitä ongelmien syitä, vaan kuvailevat oireita. Tämä on erityisen relevanttia päihdeongelmien kohdalla, sillä monet päihteiden käyttäjät kärsivät samanaikaisesti mielenterveyden häiriöistä. He eivät ole rikollisia, vaan sairaita ihmisiä, jotka tarvitsevat hoitoa, tukea ja terapiaa.

Useat tutkimukset osoittavat, että päihdeongelmat kasautuvat niille, joilla on vaikeimmat elämänolot. Sosiaalinen eriarvoisuus, trauma, mielenterveyden haasteet ja syrjäytyminen ovat keskeisiä taustatekijöitä, joita nykyinen lainsäädäntö ei ota huomioon vaan rankaisee ihmisiä heidän sairauksistaan. Tämä ei ole vain epäinhimillistä, vaan se on myös monella mittarilla tehotonta. Kun päihteiden käyttö rinnastetaan rikokseen, leimataan käyttäjät rikollisiksi. Tämä estää heitä hakeutumasta hoitoon, lisää syrjäytymistä ja pahentaa ongelmia. Stigma ei ole vain sosiaalinen ilmiö, se on rakenteellinen este terveydelle ja hyvinvoinnille.

Kaipaamme humaanimpaa päihdepolitiikkaa

Esimerkiksi Portugalin malli, jossa kaikki huumeet dekriminalisoitiin vuonna 2001, on tuottanut merkittäviä tuloksia. Huumeiden käyttö ei ole lisääntynyt, mutta kuolleisuus, HIV-tartunnat ja rikollisuus ovat vähentyneet. Hoitoon hakeutuminen on kasvanut, ja yhteiskunnan suhtautuminen päihdeongelmiin on muuttunut inhimillisemmäksi.

Päihteiden laillistaminen ja verotuksellinen sääntely tarjoaisivat myös merkittäviä taloudellisia hyötyjä. Esimerkiksi alkoholin ja tupakan kohdalla valtio kerää vuosittain miljardeja euroja verotuloja. Miksi emme soveltaisi samaa mallia muihin päihteisiin, kuten kannabikseen?

Lisäksi poliisin, oikeuslaitoksen ja vankeinhoidon resurssit kuluvat nykyisin suurelta osin huumeiden käytön ja hallussapidon valvontaan. Tämä on resurssien tuhlausta. Jos nämä varat ohjattaisiin mielenterveyspalveluihin, ennaltaehkäisevään hoitoon ja sosiaaliseen tukeen, saisimme aikaan todellista muutosta. Mielenterveyden hoito on jo nyt kriisissä, ja resurssipula on ilmeinen. Päihdepolitiikan uudistaminen voisi olla yksi avain tämän kriisin ratkaisemiseen.

Inhimillinen näkökulma: hoito, ei rangaistus

Päihdeongelmaiset eivät ansaitse rangaistusta, he tarvitsevat hoitoa. Heidän tilanteensa ei parane sakolla tai vankeudella, vaan terapialla, tuella ja yhteisöllä. Nykyinen järjestelmä ei tarjoa tätä, vaan sysää heidät marginaaliin. Tämä ei ole vain epäoikeudenmukaista, vaan myös epäeettistä.

Professori Anna Keski-Rahkonen toteaa, että vaikeimmat mielenterveyden ongelmat kasautuvat niille, joilla on kaikkein kovin taival elämässä. Tämä pätee myös päihdeongelmiin. Jos haluamme rakentaa yhteiskunnan, jossa jokaisella on mahdollisuus toipua ja elää arvokasta elämää, meidän on muutettava tapamme suhtautua päihteisiin. Dekriminalisointi ja laillistaminen eivät tarkoita päihteiden glorifiointia. Ne tarkoittavat siirtymistä kohti järkevää, tieteeseen ja inhimillisyyteen perustuvaa politiikkaa. Sitä, että emme enää rankaise sairaita, vaan autamme heitä ja käytämme yhteiskunnan varat viisaasti hoitoon, ei huumesotaan.

On siis aika lopettaa huumesota, joka ei ole koskaan toiminut. On aika rakentaa yhteiskunta, jossa päihdeongelmaiset eivät ole rikollisia, vaan ihmisiä, joilla on oikeus hoitoon ja toivoon.

Kirjoittaja on Tampereen Vasemmiston 2. varapuheenjohtaja, Tampereen Vasemmistonuorten sekä Hervannan kulttuurimarxistien puheenjohtaja, luottamushenkilö, filosofi ja taiteilija sekä viidennen sukupolven tamperelainen.

Tykkää ja jaa artikkelia verkossa