Nuorten mielenterveysongelmat ovat nousseet yhdeksi aikamme suurimmista haasteista. Julkisessa keskustelussa keskitytään usein oireisiin, kuten jonoihin psykiatrisessa hoidossa, diagnooseihin ja resurssipulaan.
Nämä ovat tärkeitä asioita, mutta ne eivät kerro koko totuutta. Tuore tutkimus viittaa siihen, että ongelman juuret ulottuvat paljon syvemmälle yhteiskunnan arvoihin ja rakenteisiin.
Erityisen huolestuttavaa on perfektionismin kasvu nuorten keskuudessa. Perfektionismi ei tarkoita pelkkää ahkeruutta tai kunnianhimoa, vaan ajattelutapaa, jossa oma arvo sidotaan virheettömään suoritukseen. Tämä tekee jokaisesta epäonnistumisesta henkilökohtaisen kriisin. Ei ole yllättävää, että tällainen ajattelu lisää ahdistusta ja masennusta.
On helppo syyttää sosiaalista mediaa. Se on näkyvä, konkreettinen ja usein ongelmallinen tekijä. Kuitenkin tutkimus osoittaa, että perfektionismin kasvu alkoi jo ennen älypuhelinten yleistymistä. Tämä viittaa siihen, että ongelman ydin ei ole yksittäisessä teknologiassa, vaan laajemmassa kehityksessä. Kilpailun lisääntymisessä, individualismissa ja menestyspaineessa.
Nyky-yhteiskunnassa nuoret kasvavat ympäristössä, jossa heidän arvonsa mitataan suorituksilla, arvosanoilla ja ulkoisella menestyksellä. Samalla mahdollisuudet eivät jakaudu tasaisesti. Kun eriarvoisuus kasvaa ja epäonnistumisen seuraukset tuntuvat suurilta, paine onnistua kasvaa kohtuuttomaksi. Ei siis ihme, että nuoret yrittävät yhä kovemmin ja samalla uupuvat.
Tilanteeseen pitäisi ehdottomasti puuttua. Ensinnäkin meidän on muutettava keskustelun suunta. Nuorten mielenterveyttä ei voida nähdä pelkästään yksilön ongelmana. Liian usein ratkaisuksi tarjotaan “resilienssiä”, ajanhallintaa ja itsemyötätuntoa. Nämä ovat tärkeitä taitoja, mutta ne eivät yksin riitä, jos ympäristö tuottaa jatkuvaa painetta. Tarvitaan muutoksia useilla tasoilla, joihin yhteiskunnassa on puututtava.
Koulujen tulisi vähentää liiallista suorituspainetta. Arvioinnissa voidaan korostaa oppimista, kehitystä ja yhteistyötä, ei pelkkää lopputulosta. Virheiden pitäisi olla sallittuja ja jopa toivottavia. Yhteiskunnallisessa keskustelussa menestyksen mittareita on laajennettava. Jokaisen ei tarvitse olla paras, eikä kaikkien arvo voi perustua saavutuksiin. Tarvitsemme kulttuurin, jossa tavallinen riittää.
Taloudellista eriarvoisuutta on pyrittävä vähentämään. Tutkimuksen mukaan eriarvoisuus liittyy suoraan perfektionismin kasvuun. Siksi mielenterveyden edistäminen ei ole vain terveyspolitiikkaa, vaan myös talouspoliittinen kysymys. Kun tulevaisuus näyttää turvallisemmalta, paine täydellisyyteen hellittää.
Mielenterveyspalveluiden saatavuutta on parannettava, mutta samalla painopistettä on siirrettävä ennaltaehkäisyyn. Tunnistetaan ajoissa nuoret, jotka kokevat jatkuvaa riittämättömyyttä. Vanhempien ja aikuisten on tarkasteltava omia odotuksiaan. Viestimmekö nuorille, että he ovat arvokkaita sellaisina kuin ovat. Vai huomioimmeko nuoret vasta silloin, kun he onnistuvat?
Nuorten mielenterveysongelmia ei ratkaista vain lisäämällä terapiaa tai rajoittamalla ruutuaikaa. Tarvitaan syvällisempi muutos siinä, miten ymmärrämme arvon, onnistumisen ja ihmisyyden. Jos haluamme aidosti tukea nuoria, meidän on uskallettava katsoa peiliin, ei vain yksilöinä, vaan yhteiskuntana.
Tutkimus, johon viitataan: Thomas Curran on sosiaalipsykologian lehtori London School of Economicsin psykologian ja käyttäytymistieteiden laitoksella.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton valtuutettu Nokian kaupunginvaltuustossa sekä Nokian kaupunginhallituksen jäsen ja vara-aluevaltuutettu Pirkanmaan hyvinvointialueella.
