Valkeakosken kaupunginteatteri: Matti Kuusela ja Anni Kytömäki: Vain lintuja rakastanut. Ohjaus: Minna Kangas. Rooleissa: Mauri Järvinen, Timo Tamminen, Eemil Sorvari, Minttu Kemppi, Vilppu Eleinen, Aino Järvinen jne. Musiikki: Harri Salminen ja Markku Lepistö. Kantaesitys 17.10.2025, 2 t 45 min.
Valkeakosken kaupunginteatteri sanoo olevansa pieni suuri. Katsomo olikin loppuunmyyty, kun Matti Kuuselan ja Anni Kytömäen käsikirjoittama ja Minna Kankaan ohjaama näytelmä luontoaktivisti Pentti Linkolasta (1932–2020) sai ensi-iltansa viime viikonloppuna. Näytelmä on herättänyt valtakunnallista huomiota ja syksyn näytökset ovat myyneet hyvin.
Kokonaisuus on varsin onnistunut ja Pentti Linkolan elämästä ja ajattelusta saa kohtuullisen hyvän joskin ehkä hieman silotellun kuvan. Myös Harri Salmisen ja Markku Lepistön musiikki toimii. Niinpä vajaan kolmen tunnin esitys Valkeakoskella sujuu luontevasti.
Käsikirjoitus perustuu Matti Kuuselan ja Anni Kytömäen kirjoittamaan elämäkertanäytelmään Vain lintuja rakastanut. Ohjaajalla on ollut iso työ saada 87-vuotiaaksi eläneen Linkolan elämä lapsesta hautaan sopimaan näyttämöllä vajaaseen kolmeen tuntiin. Pitkästä elämästä, niin julkisesta kuin yksityisestä, on valikoitu nostoja sieltä täältä. Kokonaisuus toimii, ja aristotelinen kertomuksellinen kaari muodostuu, vaikka Minna Kangas on uhkarohkeasti käyttänyt kaksoisrooleja, lapsinäyttelijöitä ja aikasiirtymät esitetään sähköisin näyttämöteknisin keinoin.
Valkeakosken kaupunginteatterin näytelmä antaa kohtuullisen käsityksen Pentti Linkolasta. Katsoja saanee virikkeen tutustua paremmin kohutun luonnonsuojelijan elämään ja kirjoituksiin. Linkolan ehdottomuus ja päättäväisyys näyttäytyvät ilmeisen oikein, mukaan lukien aiheutuneet mielenterveydelliset ja ihmissuhdevaikeudet. Lohtua Linkola sai lintujen laulusta ja musiikista.
Hiukan enemmän olisi voinut valaista Linkolan julkisivun kääntöpuolta, josta löytyy monenmoista dokumenttia. Valkeakosken näytelmässä tuodaan esiin tunnekylmyys ja kyvyttömyys myötätuntoon, joka raunioitti avioliiton. Linkola suhtautui vuonna 1972 myönteisesti Kytäjän kolmoismurhaajaan. Hän ampui kolme kartanon mailla telttaillutta nuorta, jotka olivat kaataneet leppiä ja vaurioittaneet maastoa roskaamalla. Linkola viestitti, että luonnon pilaamisesta voi langettaa kuolemanrangaistuksen. Pentti Linkola ihaili Leonid Brežneviä, jonka nimi liitetään Neuvostoliiton pysähtyneisyyden aikaan. Ihailun aiheena oli nimenomaan pysähtyneisyys, kasvun ja kehityksen lopettaminen. Tällaiset julkilausutut näkemykset toivat Linkolalle paljon vihamiehiä ja -naisia.
Valkeakosken näytelmässä olisi voinut olla hieman enemmän dialogia. Nyt 87 vuotta käydään läpi musiikin säestyksellä melkoisen nopeaan tahtiin. Pariin käännekohtaan olisi voinut pureutua tarkemmin. Hyvä dialogin aihe olisi voinut olla vaikkapa väittely jonkun teknologiauskovaisen kanssa. Aineksia olisi voinut olla esimerkiksi 2000-luvun alun yhteenotossa Esko Valtaojan kanssa.
Minna Kankaan Vain lintuja rakastanut toimii ja sitä kannattaa tulla katsomaan kauempaakin. Samalla tulee tutuksi Valkeakosken kaupunginteatteri. Se on tehnyt merkittävän kulttuurityön tuodessaan näyttämölle Linkola-teoksen.
