Tampereella tehdyissä selvityksissä on havaittu, että naiset ovat miehiä tyytymättömämpiä kävely- ja pyöräilyreittien kunnossapitoon, erityisesti talvisin. Tälle erolle ei ole osattu antaa selvää selitystä – ehkä siksi, ettei oikeita kysymyksiä ole vielä esitetty.
Uskon, että taustalla on selkeä syy: naiset käyttävät kävely- ja pyöräilyreittejä miehiä enemmän ja monipuolisemmin. Miehet kulkevat useammin autolla, kun taas naiset kävelevät ja pyöräilevät useammin – usein myös muiden ihmisten kanssa tai heidän puolestaan.
Naisille kasaantuu edelleen merkittävä osa yhteiskunnan hoivavastuusta. Moni nainen liikkuu kaupungilla rattaiden, rollaattorin tai pyörätuolin kanssa, tai saattaa lasta, vanhusta tai hoivattavaa asiakasta. Kun mukana on toinen ihminen tai apuväline, liikkumisen esteet tulevat konkreettisesti näkyviin: epätasaiset jalkakäytävät, korkeat kynnykset, liukkaat väylät ja huonosti auratut risteykset voivat tehdä arjesta vaikean.
Naiset eivät siis ole tyytymättömämpiä kunnossapitoon siksi, että naiset olisivat vaativampia, vaan siksi, että he kohtaavat nämä ongelmat useammin ja selvemmin. Katuympäristöt Suomessa eivät edelleenkään ole kaikille yhtä toimivia.
Usein esteettömyyskysymyksissä huomioidaan vain pyörätuolia käyttävät ihmiset, ja näin on helppo ajatella, että ongelma koskee vain murto-osaa ihmisistä. Asia ei kuitenkaan ole näin.
Kaupunkisuunnittelussa tulee ottaa huomioon hoivavastuu ja arjen sujuvuus. Kaupunkiympäristö täytyy suunnitella yhdenvertaisesti kaikille, myös niille, joiden liikkuminen on monimutkaisempaa. Hyvin hoidettu ja esteetön katuympäristö ei ole pelkästään mukavuuskysymys – se on tasa-arvoteko.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton tamperelainen kaupunginvaltuutettu.
