Pirkanmaan hyvinvointialueen päätös kieltää vapaaehtoiselta työntekijältä pullan leivonta hämeenkyröläisessä päivätoimintakeskuksessa tiivistää keskusjohtoisen päätöksenteon ongelmat. Kiellosta uutisoi Aamulehti 14.10.2025.
Hyvinvointialue on perustellut kieltoa elintarvikelailla, jonka tiukka tulkinta ei salli ulkopuolisten toimintaa Pirhan tiloissa. Lain tehtävä on varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus. Vapaaehtoinen, eläkeköitynyt keittiöammattilainen, jolla on hygieniapassi, on leiponut pullaa vuosia ilman ongelmia. Kukaan ei ole sairastunut. Lakia olisi voinut tulkita laveasti ja antaa toiminnan jatkua. Monissa muissakin toiminnoissa, kuten hoitoon pääsyn määräajoissa, Pirha on laintulkintaa venyttänyt ja jopa rikkonut lain määräyksiä.
Pullan leivonnan kieltäminen on vain yksi päätös lukemattomista päätöksistä, joilla on lakkautettu monia hyvin toimivia palveluja. Toiminnallisesti huonoja päätöksiä on perusteltu yhtenäistämistarpeella ja yhdenvertaisuudella. Hyviä palveluja pitää lakkauttaa, jotta ollaan tasoissa huonommin toimivien palvelujen kanssa. Yhdenvertaisuuden peruste kuitenkin ontuu, sillä samaan aikaan Pirha maksaa edelleen samasta työstä eri palkkaa. Palkkojen yhtenäistäminen on venytetty vuosien mittaiseksi.
Hyvinvointialueuudistusta tarvittiin varmistamaan sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus koko maassa. Palvelujen varmistaminen ei kuitenkaan edellytä kaiken vallan keskittämistä ja paikallisen päätöksenteon ja harkinnan sivuuttamista. Katsoisin, että Pirhassa pitäisi antaa enemmän valtaa toimintayksiköille ja niiden asiantuntijoille. Luotan siihen, että yksikköjen asiantuntijat osaavat toimia lakien ja sääntöjen edellyttämällä tavalla ja ennen kaikkea ottaa toiminnassa huomioon paikalliset olosuhteet niin, että asiakkaat saavat parhaat mahdolliset palvelut. Kaiken ei tarvitse mennä koko Pirkanmaalla millilleen samalla tavalla.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuutettu ja asiakkuus- ja laatujaoston puheenjohtaja.
Kiitos Sinikka! Kokemukseni mukaan johtajuus voidaan karkeasti jakaa kahteen kategoriaan. Ensimmäisessä vakiovastaus on ”ei”, ja perustelut voivat olla pitkiä ja vaivaannuttavia. Toisessa johtamistavassa lähtökohtainen kysymys on ”miksikäs ei” ja ensiksi mietitään käsillä olevan ehdotuksen hyvät puolet ja pohditaan, millaisin tavoin asia olisi toteutettavissa. Jälkimmäiseen johtamistyyliin myös kiittäminen ja kannustaminen nivoutuu luontevammin.