Sodalla on harvoin hyviä seurauksia. Se aiheuttaa kuolemaa ja tuhoa, niin ihmisille kuin ympäristöllekin. Sodan vaikutukset lainehtivat kauas. Sota Iranissa on osoittanut jälleen riskit, joita yhteiskunnan nojautumisella fossiilisiin polttoaineisiin on. Eikä tämä ole uutta. Muutama vuosi sitten Venäjän hyökkäys Ukrainaan aiheutti energiakriisin.
Monen tamperelaisen elämässä Iranin sodan vaikutukset näkyvät bensapumpulla. Polttoaineen hinta on noussut ja moni tuskailee autoilun kasvavien kustannusten kanssa. Mutta olisiko tilanteessa muutoksen mahdollisuus?
Tapojen muuttaminen on ihmiselle vaikeaa ja vaatii usein sytykettä, muutosta itsessä tai ympäristössä. Voisiko Iranin sodan aiheuttama bensan hinnan nousu olla muutos, joka saisi pohtimaan omia liikkumistapoja ja lisäämään vähäpäästöisiä tapoja liikkua? Vai riittäisikö kevätaurinko?
Hyppäsin maaliskuisena maanantaina työmatkaan polkupyörän selässä parin kuukauden bussilla köröttelyn jälkeen. Kyllähän sitä talvellakin pyöräilee, mutta oma mukavuudenhaluni alkaa tulla vastaan, kun pakkanen lähenee kymmentä astetta. En ole aivan vielä valmis ihan ympärivuotiseen pyöräilyyn. Ehkä vika on sopivien varusteiden puutteessa, ehkä mukavuudenhalussa.
Kestävässä liikkumisessa ei tarvitse olla kyse hampaat irvessä vääntämisestä. Tärkeämpää kuin puhdasoppisuus on se, että isompi joukko ihmisiä hyppäisi ainakin välillä ratikkaan tai bussiin oman auton sijaan tai taittaisi matkan jalan tai pyörällä. Monella on arjessa matkoja, jotka voisi melko vähällä vaivalla kulkea toisin kuin nyt, mutta uuteen totuttelua se voi vaatia.
Harvassa ovat ne, jotka ovat onnistuneet pysymään tietämättöminä liikunnan terveyshyödyistä tai siitä, että polttomoottorit aiheuttavat päästöjä. Jos vain tietoa lisäämällä saataisiin muutoksia aikaan, olisi moni kansanterveysongelma ratkaistu, väkivalta ja huumeet selätetty ja Tampereen ilmastotavoitteet vähäpäästöisestä liikkumisesta saavutettu. Mutta pelkkä tieto ei aina riitä, vaan jostain tarvitaan alkusysäys.
Vähäpäästöinen liikkuminen auttaa vähentämään riippuvuutta ei-aina-niin-demokraattisista öljyntuottajamaista ja kriisien aiheuttamasta heilahtelusta öljymarkkinoilla. Ilmastomuutoksen hillitsemiseksi päästöjen vähentäminen on myös tarpeen. Omat teot ovat kovin pieniä suurvaltojen aloittamien sotien rinnalla. Silti niillä on merkitystä.
Muutoksessa vaikeinta voi olla muutos. Se, että luopuu jostain tutusta, vaikka luopuminen ei olisi lopullista. Muistakaa, ettei hypätäkseen bussin kyytiin tarvitse lähettää autoaan romutettavaksi, eikä kauppamatkan taittaminen jalan tarkoita, että matkakortti on leikattava kahtia. Sen kun vaan uskaltaa kokeilla.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varavaltuutettu Tampereen kaupunginvaltuustossa.
