Arvot ohjaavat opetusta ja koulutusta Suomessa. Opetussuunnitelmien kärkeen on nostettu paljon koulutuksen arvopohjaan kantaa ottavaa tekstiä. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa puhutaan käsityksestä lapsuuden itseisarvoisesta merkityksestä ja siitä, kuinka jokainen oppilas on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on.
Opetussuunnitelman mukaan myös jokaisella on oikeus kasvaa täyteen mittaansa ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä. Lukiokoulutuksessa taas yleissivistys koostuu arvoista, tiedoista, taidoista, asenteista ja tahdosta, joiden avulla kriittiseen ja itsenäiseen ajatteluun pystyvät yksilöt osaavat toimia vastuullisesti, myötätuntoisesti, yhteisöllisesti ja itseään kehittäen.
Näiden ylevien asioiden lisäksi opetussuunnitelmista löytyy valtavasti ihmiskunnalle ja planeetallemme tärkeitä asioita: perusopetuksen yhteiskunnallisena tehtävänä on edistää tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta – tämä taas opetussuunnitelmasta. Ympäristökasvatus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat sisäänrakennettuja opetussuunnitelmaan ja kuuluvat kaikkiin aineisiin.
Lukiossa taas sivistys ilmenee huolenpitona, avarakatseisuutena, laaja-alaisena todellisuuden hahmottamisena ja sitoutumisena toimintaan myönteisten muutosten puolesta. Mitä nämä asiat ovat, jos eivät vasemmistolaisia?
Suomen koulutuspolitiikka on rakennettu läpeensä vasemmistolaiselle ideologialle: kaikki lapset ansaitsevat koulutuksen alkuperään, kotipaikkaan ja vanhempien koulutustaustaan katsomatta.
Kuitenkin kapitalistisessa maailmassa koulutuksen tavoitteena on tuottaa osaavaa työvoimaa elinkeinoelämän tarpeisiin. Koulutus on aina vääränlaista, koska uusimpaan, kuumimpaan trendiin ei ole osattu koulussa varauduttua. Jos saisin aina euron, kun kuulen “miksei koulussa opetettu tätä”, minulla olisi varaa ainakin isompaan kirjahyllyyn.
Hyvänä esimerkkinä elinkeinoelämän lonkeroista koulumaailmassa on yrittäjyyskasvatus, joka on ujuttanut tiensä kiinteäksi osaksi peruskoulua ja toista astetta. Vierailut Yrityskylässä peruskouluaaikana ja yrittäjyysaiheinen pöhinä ovat kokemukseni mukaan peruskouluissamme huomattavasti vahvemmassa roolissa kuin yhdenvertaisuuskasvatus tai ympäristökasvatus.
Yrittäjämäisyyteen kannustetaan myös vasta hyväksytyssä Tampereen kasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen polut –asiakirjassa. Yrittäjähenkisyys ja yrittäjämäisyys yleensä määritellään kritiikittömästi sellaisten arvojen tai ominaisuuksien kautta, jotka tällaisen kaltaiseni kuntapuolen lapioonnojailijan näkökulmasta voivat olla muitakin kuin yrittäjämäisiä piirteitä – eivät esimerkiksi vastuunkanto, tavoitteellisuus, tulevaisuudenusko tai yhteistyö ole yksinomaan yrittäjien ominaisuuksia.
Olen saanut kunniatehtävän toimia seuraavat vuodet vasemmistoliiton koulutuspoliittisen työryhmän puheenjohtajana. Me lähdemme muovaamaan koulutuspolitiikkaa, joka rakentaa yhteiskunnan heikoimpien ehdoilla. Työhömme vaikuttavina yhteiskunnallisina pohjavirtauksina ovat tällä hetkellä muun muassa nuorison pahoinvointi, konservatismin ja äärioikeistolaisuuden nousu nuorten miesten keskuudessa, maahanmuuton lisääminen ja talouden kurja tila.
Näen, että vasemmistoliitolla on erinomainen mahdollisuus tarjota ratkaisuja näihin kaikkiin – ainakin paremmin kuin maamme tämänhetkisellä hallituksella.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varavaltuutettu Tampereen kaupunginvaltuustossa, Tampereen kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen sekä vasemmistoliiton koulutuspoliittisen työryhmän puheenjohtaja.
Hra Halme: puhumattakaan yhteiskuntaopista.
Sitähän porvarit eivät voi ikinä sietää, että alamainen tietäisi edes lähiympäristöstään mitään muuta lisää, kuin mitä hänelle orjana ”sallittaisiinkaan”.