Hallitus esittää työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen toimiston lakkauttamista. Pääluottamusmiehenä minun on vaikea nähdä tätä muuna kuin suorana heikennyksenä työntekijöiden asemaan. Kyseessä on jälleen yksi uudistus, jonka laskun maksavat tavalliset työntekijät.
Arjessa näen jatkuvasti, miten vaikeaa yhteistoimintalain noudattaminen on joillekin työnantajille jo nykyisellään. Lakia rikotaan ja kiertoteitä etsitään turhan usein. Syykin on selvä, sillä laiminlyönneistä koituvat sanktiot ovat työnantajalle mitättömiä verrattuna siihen taloudelliseen hyötyyn, jonka ne saavat jättämällä lain pykälät noudattamatta. Kun valvonta on valmiiksi heikkoa, sitä ei todellakaan pitäisi heikentää entisestään.
Nyt hallitus aikoo siirtää yhteistoimintalain valvonnan työsuojeluviranomaiselle, joka on jo valmiiksi kuormittunut. Samaan aikaan maksuton ja riippumaton työneuvosto, joka on tarjonnut nopeaa apua työlainsäädännön tulkintaan, pyyhitään kartalta.
Työsuojelulle ei ole luvassa senttiäkään lisärahoitusta uusien tehtävien hoitamiseen. Jokainen ymmärtää, mitä tästä seuraa: jonot pitenevät, valvonta heikkenee ja rikkomuksiin puuttuminen vaikeutuu. Meille väitetään, että kyse on valtionhallinnon säästöistä. Todellisuudessa erillisvirastojen lakkauttamisesta saatavat säästöt ovat valtion tasolla täysin marginaalisia. Ne hupenevat nopeasti organisaatiomuutosten siirtymäkustannuksiin ja byrokratian uudelleenjärjestelyyn. Kyse ei ole rahasta, vaan arvovalinnasta.
Kun matalan kynnyksen neuvonta ja valvonta ajetaan alas, työntekijöiden ja liittojen ainoaksi vaihtoehdoksi jää hakea oikeutta kalliiden ja vuosia kestävien tuomioistuinprosessien kautta. Siihen ei jokaisella duunarilla ole mahdollisuutta.
Tämä esitys ei tehosta mitään, se vain riisuu meidät aseista työnantajan rikkomusten edessä ja siirtää laskun työntekijöiden maksettavaksi. Tämä kehitys on suora seuraus siitä, keitä maatamme on valittu johtamaan. Siksi meidän jokaisen on pysähdyttävä miettimään tilannetta ensi kevään eduskuntavaalien alla. Kun poliitikot tulevat toreille puhumaan valtiontalouden säästöistä ja ”rakenteellisista uudistuksista”, meidän on uskallettava kysyä suoraan: tarkoittaako tämä säästö jälleen sitä, että työnantaja saa rikkoa lakia ilman pelkoa seurauksista? Tarkoittaako tehostaminen sitä, että duunarin oikeusturva romutetaan?
Nämä vaalit ovat meille kysymys omasta toimeentulosta ja arjen turvasta työpaikoilla. Jokainen meistä äänestää tietysti oman arvomaailmansa mukaan, mutta työelämän pelisääntöjen murentamista ei kenenkään pitäisi katsoa sormien läpi. Älä anna ääntäsi niille, jotka kurjistavat työelämää säästölappujen varjolla. Vaalikopissa ei nimittäin kannata sahata poikki sitä oksaa, jonka päällä itse istuu ja josta oma elanto otetaan.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton valtuutettu Nokian kaupunginvaltuustossa, Nokian kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja sekä varavaltuutettu Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa, sekä pääluottamusmies Nokian Renkailla.
