Suomen eläkejärjestelmän uudistaminen ja kestävyys nousevat säännöllisesti julkiseen keskusteluun. Aina uudistuksia valmisteltaessa herää myös kysymys eläkekatosta -eli siitä, että kaikkein suurimmille työeläkkeille asetettaisiin kohtuullinen yläraja.
Asiaa on meillä selvitetty työryhmissä, mutta eläkekattoa ei ole saatu aikaan. Voidaankin kysyä, oliko valmistelussa mukana aitoa tahtoa puuttua suurimpiin eläkkeisiin, vai oliko asetelmassa mukana myös eturistiriitoja. Kuitenkin useimmissa Euroopan maissa, kuten esimerkillisessä läntisessä naapurissamme Ruotsissa, eläkekatto on käytössä ja toimiva osa järjestelmää.
Julkisuudessa muistutetaan toisinaan suurituloisten maksamista veromääristä, mutta todellisuudessa yhteiskunnan ja palveluiden rahoituksen selkärangan muodostavat tavalliset keskituloiset ja pienituloiset palkansaajat. Pienituloisilla ei ole ylimääräisiä säästöjä, mutta he kantavat vastuunsa ja maksavat kiltisti veronsa jokaisesta eurosta.Samaan aikaan jotkut vuorineuvokset ja yritysjohtajat nauttivat kymmenientuhansien eurojen kuukausieläkkeitä. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että suurimmista eläkkeistä leikattaisiin siivu yhteisen hyvinvoinnin ja sosiaaliturvan hyväksi.
Entinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö antoi aikoinaan esimerkillisen viestin yhteiskuntavastuusta ilmoittamalla, että talouden ollessa tiukalla jokaisen on osallistuttava talkoisiin, ja kieltäytyi hänelle esitetystä palkkionkorotuksesta. Valitettavasti yrityselämän kärkinimet eivät tätä esimerkkiä seuranneet. Päinvastoin olemme nähneet myös veropakolaisuutta: esimerkiksi pankinjohtaja Björn ”Nalle” Wahlroos muutti aikanaan Ruotsiin välttääkseen perintöverotuksen, vaikka suomalainen yhteiskunta oli aikanaan tarjonnut pohjan ja koulutuksen hänenkin menestykselleen.
Yhteiskunta ei toimi ilman oikeudenmukaisuutta ja riittäviä tuloja palveluiden ylläpitoon. Kaikkien tulisi osallistua yhteiskunnan rakentamiseen omien kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. Eläkekatto olisi oikeudenmukainen ja selkeä viesti siitä, että hyvinvointivaltiota pidetään pystyssä yhdessä – toisistamme ja erilaisuudestamme huolta pitäen.
Kirjoittaja on Pirkanmaan vasemmiston piirihallituksen jäsen ja parkanolainen eläkeläinen.
Suurten ja ylisuurten eläikkeiden leikkauksella saataisiin valtionkassaan lisää varoja se sijaan että pienituloisilta otetaan pois sosiaalietuisuuksia. Viimeksimainituilla toimilla pienennetään suuren kansanosan ostokykyä jolloin vaikutus on negatiivinen.
Ensinmainulla tavalla ei heikennetä niin merkittävästi heidän ostokykyään.
Eläkekatto – kyllä, mutta vain tulevaisuudessa. Nykyisten eläkkeiden leikkaaminen, ja jo maksetuiden eläkemaksujen sosialisoiminen – ei. Pitää muistaa, että ihmisellä on omaisuuden suoja. Ja myös luotto nykyiseen järjestelmään. Täytyy ajatella myös verokertymää, joka ainakin laskee veroprosentteja eläkekattoa säädettäessä .
Suomen lainsäädäntö ei tunne taannehtivaa säädäntö valtaa.