Seurakuntavaalit lähestyvät, ja nyt on aika kysyä, millaista kirkkoa haluamme olla rakentamassa tulevaisuudessa. Vaalien tärkeimpänä kantavana voimana tulisi olla aito yhdenvertaisuus: kirkon ovien on oltava auki kaikille, ja seurakunnan tulee olla yhteisö, jossa erilaisuutta arvostetaan ja jokaista kohdellaan syvästi kunnioittavasti, riippumatta kenenkään elämäntilanteesta, taustasta tai lompakon paksuudesta.
Lähimmäisenrakkaus ei tunne rajoja, eikä sen tulisi pysähtyä kirkon kynnykselle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että seurakunnan tilat saadaan aktiiviseen ja yhteiseen käyttöön. Monilla paikkakunnilla seurakunnan kiinteistöt ammottavat tyhjillään suuren osan viikosta. Nämä tilat pitää avata matalalla kynnyksellä vapaaehtoisjärjestöjen, yhdistysten ja eri toimijoiden ryhmätoiminnalle.
Erityisesti lapsille, nuorille ja perheille tulisi tarjota maksuttomia ja turvallisia harrastustiloja. Kun nuorten harrastusten hinnat nousevat ja moni perhe kamppailee taloudellisten vaikeuksien kanssa, kirkko voi olla mukana rakentamassa tasavertaisempaa arkea. Antamalla tilansa järjestöjen käyttöön seurakunta mahdollistaa sen, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus mielekkääseen tekemiseen ja turvalliseen yhteisöön taustasta riippumatta.
Avoimet ovet ja yhdenvertaisuus tarkoittavat myös, että kirkko on turvallinen ja helposti lähestyttävä paikka kohtaamiselle kaikille – ikäihmisille, yksinäisille ja kenelle tahansa, joka etsii paikkaansa yhteisössä. Seurakunnan tulee olla sydän, joka ottaa jokaisen vastaan omana itsenään ja vaalii keskinäistä arvostusta.
Kirjoittaja on lasten sairaanhoitaja ja tradenomi. Seurakuntavaaleissa hän on vasemmiston yhteislistan ehdokkaana Tampereen Harjun seurakunnassa.
