Voittoa tavoittelemattomat järjestöt ovat olleet keskeinen toimija suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Ne tuottavat väestölle välttämättömiä palveluita, joita julkinen sektori ei kykene yksin tuottamaan.
Tätä hyvinvointivaltion kulmakiveä järjestöleikkaukset romuttavat. Monet järjestöt ovat jo päättäneet irtisanomisista ja ohjelmien alasajosta. Seuraukset tullaan näkemään ensi vuonna hyvinvointialueiden kasvavina palvelutarpeina. Säästöjä julkiseen talouteen tuskin on luvassa.
Järjestöleikkaukset heikentävät myös kokonaisturvallisuutta. Suuronnettomuuksissa ja siviilikriisinhallinnan tehtävissä järjestöt toimivat viranomaisten tukena. Ne ovat huoltovarmuutemme peruspilareita. Myös tätä kokonaisturvallisuutemme kannalta keskeistä infrastruktuuria järjestöleikkaukset romuttavat.
Samalla sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannon markkina muuttuu aiempaa ennakoimattomammaksi. Suomessa sotepalvelutuotanto on aina nojannut julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin tiiviiseen yhteistyöhön. Näistä kolmesta toimijasta sekä julkinen että yksityinen sektori on ajettu leikkausten myötä kriisiin.
Taloudellisessa ahdingossa olevat hyvinvointialueet eivät kykene paikkaamaan järjestöleikkauksien aiheuttamaa aukkoa palvelutuotannossa omalla tuotannolla. Paine hankkia palveluita voittoa tavoittelevilta toimijoilta kasvaa.
Järjestökentän heikennykset muuttavat verorahoitteista sotemarkkinaa. Kun kolmannen sektorin toimintakyky heikkenee, voittoa tavoittelevien suurten toimijoiden valta markkinassa kasvaa. Pahimmillaan seurauksena on kartelliasetelmia mahdollistavia rakenteita.
Jo nyt suuret, sijoitusyhtiöiden omistamat konsernit tuottavat merkittävän osan esimerkiksi ympärivuorokautisen hoivan palveluista. Varsinaisia kartelleja ei toki ole. Tilanne on silti sellainen, että jos julkisten hankintojen hinnat eivät isoja toimijoita miellytä, ne voivat porukalla irtisanoa sopimuksia tai päättää olla osallistumatta kilpailutuksiin – ja vaatia korkeampia hintoja.
Näin kävi esimerkiksi Pirkanmaan hyvinvointialueella vuonna 2025, kun suuret hoivajätit jättivät osallistumatta ympärivuorokautisen hoivan kilpailutukseen vaatien muita toimijoita korkeampia hintoja palveluilleen.
Pirha taipui. Palvelut hankittiin hoivajäteiltä muita tuottajia korkeammalla hinnalla. Lisäksi korkein markkinaoikeus määräsi Pirhan maksamaan 200 000 euron sakkomaksun hankintalain noudattamatta jättämisestä. Verorahoillemme olisi varmasti parempaakin käyttöä.
Olisi syytä pohtia, miltä verorahoitteinen sotemarkkinamme näyttää järjestöleikkauksien aiheuttaman myllerryksen jälkeen. Kuinka kalliiksi muutos tulee, ja miten se aiotaan rahoittaa? Ja mitä tapahtuu yhteiskuntamme kriisinkestävyydelle, jos kansalaisjärjestöjen toimintakyky lamaannutetaan leikkausten myötä?
Kirjoittaja on vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas, Pirkanmaan vasemmiston aluevaltuustoryhmän varapuheenjohtaja sekä rauhan- ja konfliktintutkimuksen tohtori ja soten poliittisen talouden tutkija.
