Teksti: CAI MELAKOSKI KANSAINVÄLINEN TANSSIN PÄIVÄ 29.4.
‒ Katson ihmisiä, jotka kävelevät kadulla, heilauttavat kättään, liikkuvat omalla persoonallisella tyylillään ja erilaisissa ryhmissä – ja tajuan, että he kaikki tanssivat! Tietämättäänkin he tanssivat. Haluaisin huutaa koko maailmalle: Me tanssimme kaikki! He jotka eivät tanssi, heillä menee huonosti – he ovat kuolleita, he eivät tunne eivätkä kärsi! Näin sanoo Israel Galván tänään julkistetussa kansainvälisen tanssin päivän julistuksessa.
Tanssija, tanssinopettaja ja koreografi Tuula Linnusmäki viettää kansainvälistä tanssin päivää harjoituksissa valmistellen Poliittista liikettä -teossarjaa ohjaaja Tommi Silvennoisen kanssa.
‒ Millä mielellä vietät tanssin kansainvälistä juhlapäivää?
‒ Nykyisin niin viihteellistyneessä mediassa ja yleisessä keskusteluympäristössä taide kuuluu luokkaan katoavaa kansanperinnettä. Puoluepoliittisissa keskusteluissakin halutaan puhua taiteesta vain kulttuurikäsitteen alla, koska sen voivat kaikki helpommin sulattaa. Taiteesta pitää puhua myös taiteena, vaikka sille ei helppoa määritelmää löydy, ei, koska … se etsii jotain mitä ei ole, miettii Linnusmäki, tanssin vapaan kentän organisaation, Pirkanmaan Tanssin Keskus ry:n puheenjohtaja.
‒ Mitä tanssitaiteelle kuuluu Pirkanmaalla?
‒ Kaiken niukkuuden keskellä suuri ja merkityksellinen asia on ollut, kun Pirkanmaan Tanssin Keskus vuokrasi viime vuonna oman harjoitus- ja esitystila Liikelaiturin Tampereen keskustasta. Se on mahdollistanut pirkanmaalaisten tanssitaiteilijoiden säännöllisen työskentelyn ja esitysten järjestämisen, Linnusmäki kertoo.
‒ Mitä tanssitaiteelle ja tanssitaitelijoille kuuluu Suomessa?
‒ Jos asiaa tarkastelee pidemmällä aikavälillä, niin parempaan kuuluu. Olen itse toiminut tanssin ammattilaisena yli kolmekymmentä vuotta ja alkuaikoihini verratuna on Suomeen saatu muun muassa korkeakouluasteen tanssitaiteen opetus ja tanssitaiteilijoiden määrä on kasvanut rajusti, mikä on tietty vahvistanut tanssin ja tanssitaiteilijoiden asemaa, iloitsee Tuula Linnusmäki.
‒ Vakituisten työsuhteiden määrä ole kuitenkaan kasvanut lainkaan, vaan kaikki päätyvät omasta tahdostaan tai siitä riippumatta vapaalle kentälle.
‒ Helsingin ulkopuolisen Suomen näkökulmasta ongelma on se, että suurin osa taiteilijoista ja tanssitaiteilijoista päätyvät työskentelemään pääkaupunkiseudulle. Niukkenevilla rahoilla meidän on vaikea houkutella ammattiväkeä tänne työskentelemään, koska meillä ei ole tarjota edes sitä suurta taiteilijayhteisöiden tukea mitä pääkaupunkiseutu tarjoaa, vaikkei sitten rahaa olisikaan, Linnusmäki murehtii.
‒ Miten työnsä alkava eduskunta parhaiten tukisi tanssitaidetta ja tanssitaiteen ammattilaisia?
‒ Pääkaupunkiseudun ulkopuolisen Suomen puolesta olisi tärkeää että säilytetään ainakin olemassaolevat taideoppilaitokset myös Helsingin ulkopuolella. Lisäksi taiteelle myönnettävällä rahoituksella tulisi tukea vahvemmin taiteilijoiden työskentelyä pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Koska suurin osa taiteilijoista työskentelee pääkaupunkiseudulla, myös avustukset virtaavat sinne. Tämä on kierre, joka tyhjentää Suomea ammattitaiteilijoista.
‒ Taiteen edistämiskekuksen rahoja pitäisi siirtää alueelle jaettavaksi. Täällähän on tieto alueen toimijoista.
‒ Voisiko ajatella, että avustukset jaetaan asukasluvun perusteella. Silloin tulisi koko Suomi huomioitua myös rahallisesti, Linnusmäki pohtii.
‒ Uudessa hallituksessa tulee olla ministeri, jonka päätehtävänä on taide- ja kulttuuripolitiikka, jotta taiteen ja kultuurin toimintaedellytykset Suomessa turvataan ja niitä voidaan kehittää. Taiteen rahoitusta pitää kasvattaa ja kuten edelläkin sanoin kehittää niin, että ammattitaiteilijoiden työskentely on mahdollista koko Suomessa. Taiteilijoille pitäisi taata riittävä perustulo ja sosiaaliturva, Linnusmäki vaatii painokkaasti.
‒ Mitä omalle työllesi kuuluu?
‒ Toimin Esittävien taiteiden harjoitus- ja tutkimusryhmässä (ETHT), joka on vuonna 2012 Tampereelle perustettu monialainen taiteilijoiden kollektiivi. Ryhmän viimeisin teos oli nyt huhtikuussa esitetty Nadja Räikän Saattajat kaupunkiperformanssi.
|||
Kansainvälistä tanssin päivää on vietetty vuodesta 1982 Jean-Georges Noverren (1727–1810) syntymäpäivänä 29.4.
Lue lisää:
Tänä vuonna palkittu espanjalainen flamencon uudistaja Israel Galván esitti jutun alussa siteratun kansainvälisen tanssin julistuksen. Lue koko julistus.
Tanssitaiteilija Tuula Linnusmäki (Suomalaisen tanssin tietokanta)
Esittävien taiteiden harjoitus- ja tutkimusryhmä