Eino Salmelainen harrastajavoimin teatterilavalle Ikaalisissa

Kuvassa istumassa vasemmalta Taina Erkkilä, Roosa Hauhia, Eila Järvinen, Vilma Tala ja Minna Lähteenmäki. Takana seisovat vasemmalta lukien Jarkko Mäkipää, Marko Saario, Jussi Niinenmaa ja Marko Naskali. Kuva: Matti Huusari.

 

JUSSI NIINENMAA    
Harrastajanäyttelijät Ikaalisista, Hämeenkyröstä ja Sastamalasta esittävät syys–lokakuussa Panu Rajalan käsikirjoittaman näytelmän Mestarin iltapäivä. Näytelmän ohjaa Marko Saario ja se kertoo Eino Salmelaisen viimeisestä ohjaustyöstä Iso-Heikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle.

Näytelmässä teatterityölle elämänsä omistanut ikääntynyt mestari tulee teatterille näyttelijöiden vapaapäivänä ja uppoutuu muisteluihinsa niin elävästi, että jo aikoja ennen kuolleet hahmot, kuten Hella Wuolijoki ja Bertolt Brecht tulevat paikalle. Näytelmä kuvaa myös vaativana, suorastaan ankarana, ohjaajana tunnetun mestarin vanhenemistraumaa, siihen sisältyvää kuolemanpelkoa ja otteen vähittäistä herpaantumista.

Eino Salmelaisen nimi on vieläkin tuttu etenkin Tampereen Työväenteatterin kävijöille, jos ei muuten niin ainakin hänen nimelleen omistetun näyttämön vuoksi. Teatterin historiaa tutkiville ja aiheesta muuten kiinnostuneille Salmelainen on hyvin keskeinen hahmo. On sanottu, että juuri Salmelainen teki Tampereesta sodan jälkeen Suomen johtavan teatterikaupungin. Kuten teatteriin perehtyneet tietävät, teatterin maailmasta on vaikea puhua tuomatta esille Konstantin Stanislavskin nimeä, mutta Suomen teatterielämästä puhuminen on vaillinaista, jos ei Salmelaista oteta esille.

Eino Salmelainen syntyi Ikaalisissa vuonna 1893 ja sai onnekkaasti mahdollisuuden lukea ylioppilaaksi. Vanhemmat toivoivat pojasta pappia, mutta miltei vahingossa hänestä tulikin teatterimies.

Helsingin yliopiston opiskelujen jäädessä muun muassa talousvaikeuksien vuoksi vähemmälle, ja viimein kokonaan loppuessa, Salmelainen aloitteli uraa lehtimiehenä. Nopeasti hänen tehtäväkseen seuloutui teatteriesitysten arviointi. Hän osoittautui varsin teräväksi, mutta asian hallitsevaksi kriitikoksi, ja niillä ansioilla hänestä tuli 1920-luvun puolivälissä Tampereen Teatterin johtaja. Tärkeä virka innosti uutta johtajaa ja hän paneutui toden teolla asian perinpohjaiseen hallintaan. Paljolti omalla kustannuksellaan hän teki opintomatkoja esimerkiksi Saksaan, Belgiaan, Ranskaan, Itävaltaan ja Italiaan.

Matkoillaan Salmelainen saikin paljon uudenlaisia vaikutteita ja hän alkoi todella uudistaa suomalaista teatteria. Mutta hän ei voinut hyväksyä Euroopassa voimistuvia militaristisia aatteita, ja paljolti juuri pasifististen näkemysten vuoksi hän sai päälleen 30-luvun Suomessa ehkä pahimman mahdollisen haukkumanimen: kommunistihomo. Sellainen arvostelu johti potkuihin Tampereen teatterista ja joksikin aikaa Salmelainen siirtyikin Helsinkiin, siellä ensin Kansanteatteriin. Siellä ollessaan hän ystävystyi muun muassa Hella Wuolijoen kanssa. Hiljentyneen Kansanteatterin johtokunta erotti Salmelaisen Talvisodan jälkeen, mutta vuonna 1943 Salmelainen kutsuttiin Tampereen Työväenteatterin johtajaksi.

Seurasi suuria menestyksiä: Kerjäläisooppera ja Ilmari Turjan Särkelä itte. Työmiehen vaimo oli myös jatkoa menestystarinalle ja etenkin Rikos ja rangaistus sai jo useimmat nostamaan Salmelaisen jopa legendaksi muodostuneen Kosti Elon ohi. Salmelainen toi uusia oppeja teatteriin – muun muassa mainitulta Stanislavskilta – ollen vahva vaikuttaja teatterikoulutuksen juurruttamisessa Tampereelle ja Pyynikin kesäteatterin perustamisessa.

Salmelainen alkoi sairastella 60-luvun alussa ja jäi eläkkeelle 70-vuotiaana vuonna 1963. Kuitenkin hän teki joitakin ohjauksia TTT:hen vielä eläköidyttyään.

Kauppalan teatterin esitys näytellään Ikaalisten Omalla Tuvalla syyskuun 24., 25. ja 30. päivä sekä lokakuun 1. päivä.

Vammalan teatterissa ovat esitykset 26. ja 29. syyskuuta.

 

(Korjaus 18.9. klo 15.07: Ikaalisten esityspäivä syyskuun 9. korjattu 30. päiväksi.)

*

Leave a Reply