Satavuotias

 

Teksti: PIRU MERRASSA   
Itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta, ja itsenäisyyspäivänä kaikki herrat ovat kerrankin siellä, minne kansa heidät haluaa: linnassa. Juhliessaan satavuotias kääntyy historian puoleen ja muistelemaan menneitä. Äidinkieli on juhlissa kunniapaikalla, se on historiasta rikasta itsenäisyyttään juhlivan kulttuurin hopeamalja sinivalkoisella alttariliinalla.

Yksi keskeinen tekijä useimmissa maissa on kieli. Ihmiset kasvavat kansakuntaan kiinni kielen kautta, poliittisesta suuntautumisesta riippumatta, sanoi historiantutkija Ville Kivimäki toimittaja Elias Krohnille antamassaan haastattelussa (Kokemus kotimaasta kuuluu kaikille. KU verkkolehti 3.12. 2017).

Juhlakansaa ei vaivanne, että koulujen historianopettajia kiusaa ”ylitarjonnasta” johtuva työttömyys. ”Mutu”, omat tuntemukset ja kokemuspohjainen tarinointi ovat niin lapsille kuin aikuisille totta kai tärkeitä asioita, joita ei sovi vähätellä; mutta ovatkohan ne tärkeämpiä kuin tutkittuun tietoon pohjautuva historianopetus.

Ja jos häiriintyneimpien some-häjyjen kohentelemat persunsiniset häkävalkeat olisivat ainoa osoitus suomen kielen nykytilasta, olisi kielikokkojen kitkerässä katkussa pakko päätellä, että äidinkielenopettajat on varmaan aikapäiviä poltettu roviolla Suomi-immen helmasta neitseellisesti syntyneen kielen puhtautta uhkaavina noitina ja lainasanoja suvaitsevina ulkomaanagentteina.

*   *   *

Juhlavuoden kiihkeän kulttuuripajatuksen ja taide-elämysten joka tuutin tulvassa ovat joukosta unohtuneet hölmöläistarinat, jotka ovat sentään yhtä keskeinen osa kulttuuriamme ja omakuvaamme kuin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Ne istuvat suomalaisuuden ytimessä tiukasti kuin sinipersu ministerinpallilla.

Satavuotisjuhlia ei häiritse, että Suomi-neidon varpaat likoavat Itämereksi kutsutussa likavesialtaassa, jonka saastuttamisessa eivät ole kunnostautuneet vain venäläiset ja puolalaiset vaan myös esimerkiksi sinivalkoinen suomalainen tehomaatalous. Silakka, tuo köyhän särvin, on dioksiinikalan maineessa, vaikka sen tila on parantunut pahimmista ajoista. Pieniäpä ovat silakat joulukaloiksi, ja suomalaiset riipivät trooleillaan yhden maailman parhaista ruokakaloista lähinnä tarhakettujen ja -minkkien ruoaksi.

Kaksi Matti Vanhasen toisen hallituksen kepulaista ministeriä –, silloinen liikenne- ja viestintäministeri Anu Vehviläinen ja Paula Lehtomäkeä sijaistanut ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen – saivat muuten ahkeroineeksi kansainvälisesti arvostetun tutkimusyksikön, Merentutkimuslaitoksen, nurin vuoden 2009 alusta tavalla, jota oikeuskansleri moitti huonosta lainvalmistelusta. Molemmat ministerit häärivät maan parhaaksi myös Juha Sipilän hallituksessa.

Sinivalkoisen isänmaan kynttilätervehdyksen ansaitseviin sankarivainajiin kuuluisi kai myös Suomen luonto, jonka viimeisetkin uhanalaiset suurpedot on pian hävitetty salametsästäjien pettämättömällä mutu-tuntumalla pilaamasta siniseksi keinovalaistua Saana-tunturia ja muita aitoja luontoelämyksiä.

Thaimaalaisen halpatyövoiman poimima Suomen tunnetuin metsämarja, mustikka, on kärsinyt tehometsätaloudesta ja pölyttäjien vähenemisestä. No, oma maa mansikka, vaikka poimijat ovatkin Ukrainasta.

Oman muistokynttilänsä ansaitsisi ehkä myös ilmastonmuutos, jonka peruuttamattomuuteen suomalaisetkin ovat muiden teollistuneiden maiden asujainten mukana innokkaasti osallistuneet? Suomalaiset torjuvat päälle käyvää ilmastonmuutosta porvarihallituksen johdolla hakkaamalla entistä enemmän metsiään metsäteollisuuden ja poliittisista tavoitteista määritellyn ”biotalouden” tarpeiksi. Tässäkin asiassa asiantuntijoiden käsitykset ovat olleet hallitukselle yhdentekeviä.

Kaivosteollisuuden uusi kehitysmaa Suomi on sallinut kansallisvarallisuuden, maaperän kaivannaisten, siirtymisen ulkomaisten kaivosyhtiöiden käsiin anteliaisuudella, joka sai vihreiden Osmo Soininvaaran puuskahtamaan vuonna 2013:

”Suomi on ainoa maa maailmassa, joka on julistanut mineraalivaransa koko maailman yhteiseksi omaisuudeksi niin, ettei suomalaisilla ole niihin mitään sellaista oikeutta, jota ei vaikkapa kanadalaisilla olisi ja niin, ettei kaivoksista peritä mitään erillistä kaivosveroa. Päinvastoin, täällä valtio rakentaa vielä tietkin kaivoksille ilmaiseksi. Jos joku saudiarabialainen tulee Suomeen ja löytää täältä kultaa, se on hänen kultaansa löytäjä saa pitää periaatteella, mutta jos minä menen Saudi-Arabiaan ja löydän sieltä öljyä, se ei jostain syystä kuulukaan minulle”.

Muualla maailmassa kansalaisten ja luonnonsuojelijoiden aktivismi haastaa kaivosyhtiöitä käräjille vastaamaan tekosistaan, mutta sinivalkoisessa Hölmölässä kaivosyhtiö Mawson haastoi vuonna 2015 käräjille luonnonsuojelijat. Ja hyvä lukija, uskothan että Talvivaaran ympäristöongelmat ovat kadonneet olemattomiin ja keskustavetoinen rahanielu on muuttunut ihan oikeasti pääministerin julistamaksi talousihmeeksi?

Hallitus esitti eduskunnalle kaivoslain korjauksia helmikuussa 2017. Kansalaisetkin ottavat asioista selvää ja seuraavat asioita aktiivisesti. Oikeusministeriön kansalaisaloite.fi-sivustolle oli kuluvan vuoden syyskuun 11. päivään mennessä kertynyt peräti 605 allekirjoitusta kaivoslain muuttamiseksi…

*   *   *

Kymmenien tuhansien järvien maassa on satoja tuhansia työttömiä. Kymmenet tuhannet suomalaiset nuoret ovat syrjäytyneet tai vaarassa syrjäytyä. Kokoomuslainen opetusministeri toisensa jälkeen – viimeksi bulevardilehden toimittajana hankkimallaan asiantuntemuksella – on ajanut alas opetustointa ja tutkimusta.

Ja yhä uusia tarinoita Hölmölän väen vedättämisen helppoudesta syntyy koko ajan. Yksi parhaista on Taloussanomien erikoistoimittaja Jan Hurrin havainnollinen arvio siitä, minkä joukon syviin taskuihin päätyvät tahoillaan niin Donald Trumpin hallituksen suuri verouudistus kuin Jyrki Kataisen hallituksen toteuttama yritysverouudistus ja Juha Sipilän johdolla kokattu kiky-rosvopaisti.

*   *   *

Mitäs noista. Juhlavuonna ei pidä olla pikkumainen ja takertua epäolennaisiin asioihin. Olemme onnellisia tietäessämme, että suuryritysten valtiontukiaiset juoksevat, työntekijöiden palkankorotukset ovat perimaltillisia ja kaamoksen kansalle jauhavat pian valoa pimeyteen ihan kohtapuoliin valmistuva Arevan suurvoimala ja venäläisestä rahasta ja venäläisestä ulkopolitiikasta taatusti riippumaton Hanhikiven voimala, jonka kepulainen ministeri ja entinen EU-komissaari ajoi lävitse kumoamalla alkuperäisen kantansa.

*   *   *

Suosittelen hiljaisia itsenäisyyden juhlavuoden iltoja esimerkiksi hyvän kirjan parissa. Seppo Knuuttilan Tyhmän kansan teoria tai Aira Kemiläisen Suomalaiset, outo pohjolan kansa tarjoavat varmasti uusia ajatuksia. Tai sitten voi sytyttää iltalampun ja tutkia Finlandia-palkinnon voittanutta Juha Hurmeen Niemi-teosta ja perehtyä hänen palkintoa vastaanottaessaan pitämäänsä kiitospuheeseen.

Kulttuuriministeri ei varmaan pidä siitä, että suomalaisille suositellaan persuvirsujen riisumista ja vieraiden kielten kuormaamista kansalliseen tuohikonttiin; mutta niille joita Hurmeen puhe ilahdutti, voi suositella myös kirjallisuuden Nobelin vuonna 2005 saaneen Harold Pinterin kiitospuhetta taiteesta, totuudesta ja politiikasta, vaikka hän pitikin sen pakkoenglanniksi.

Itsenäisen isänmaan satavuotista – juhlinnan sävystä päätellen sotavuotista – historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta voinee pohtia myös ihan vain hiljentymällä miettimään, olisiko äänestäjän itsenäisessä ja täysi-ikäisessä Suomessa osoitettava politiikan suunnasta päättäessään jotakin itsenäistäkin kansalaisvastuuta ja -aktiivisuutta eikä vain kohdeltava valitsemiaan poliitikkoja itkumuurina, joka vapauttaa kansalaisen itsensä kaikesta vastuusta ja omasta ajattelusta.

Eikä ehkä ole liikaa toivottu, että jo Suomen sataviisikymmenvuotisjuhlia viettävät voisivat nauttia siitä, että neljättä elokuvaversiota Tuntemattomasta ei sitten enää koskaan tarvinnut kuvata? Ainakin Väinö Linna varmaan ilahtuisi.

Kaikesta huolimatta: hyvää itsenäisyyttä Suomi. Menipä sitten soteen tai saveen.

Lue lisää muualla verkossa:

Uskaltakaa unelmoida, kehottaa Hanna Sarkkinen (Jussi Sarkkinen, Kansan uutiset 1.12.2017, , etusivu ja s. 2-3. Verkkoversio julkaistu 6.12.2017)
Koulun tehtävä ei ole viihdyttää (Marjo Valtavaara, HS 28.11. 2017, s. A13. Julkaistu verkossa 27.11.)
Kommentti: Tämäkin verosumutus on pieni- ja keskituloisten kuppaamista (Jan Hurri, Taloussanomat 3.12.2017)
Finlandia-voittaja Juha Hurme piti puolet puheestaan ruotsiksi ja pelkäsi ihmisen jäävän apinaksi: ”Opetelkaa ruotsia, juntit!” (Jussi Lehmusvesi, HS 29.11.2017)
Harold Pinter – Nobel Lecture 2005

*

Leave a Reply