Juhannuksesta koko Suomi menee kiinni – hokema ei kai oikein koskaan ole ollut totta kuin osalle suomalaisista. Useampi kuin joka neljäs 2,6 miljoonasta työtä tekevästä ihmisestä jäänee kesäisin joko kokonaan ilman lomaa tai lomailee vain lyhyesti. Syyt lomattomuuteen tai niukkalomaisuuteen ovat moninaiset, mutta pätkä- ja silpputyöläisyyden sekä pakkoyrittäjyyden lisääntyminen kasvattavat vakiintuneiden lomaoikeuksien ja -käytäntöjen ulkopuolelle jäävien joukkoa.
Pätkätyö-Suomessa harva työläinen saa repaleisista työsuhteista kursittua kokoon kunnollisen loman. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 Suomessa työskenteli 384 000 työntekijää määräaikaisissa työsuhteissa. Määräaikaisten työsopimusten osuus työsopimuksista on kasvanut: vuonna 2009 15 prosenttia kaikista työsopimuksista oli määräaikaisia, viime vuonna osuus oli 17 prosenttia.
Vaikka määräaikaisissa työsuhteissa lomaoikeus ja -korvaus ovat samansuuruiset kuin toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa, niin käytännössä määräaikaiset usein ovat töissä silloin kun vakituiset ovat lomalla. Uutta työpätkää odottava ei hevin kysele mahdollisuutta lomailla sydänkesällä, kun syksyllä työt voivat olla tiukassa. Vuosiomalain mukaanhan kesäkausi, jolloin työntekijälle on oikeus pitää kertyneistään lomapäivistä 24, alkaa jo toukokuun alusta ja päättyy syyskuun loppuun.
Yksinyrittäjyys on Suomessa vallitseva yritysmuoto. 260 000 muusta kuin maa-, metsä- ja kalatalousyrittäjistä on 70 prosenttia yksinyrittäjiä, joiden asema muistuttaa enemmän työntekijöiden kuin yrittäjien työtä. Heistä harvalla on mahdollista lomailla useaa viikkoa kerralla. Syitä niukkalomaisuuteen on useita. Yksinyrittäjät ovat usein suhteellisen pienituloisia eivätkä rahat riitä pitkiin lomiin. Monet eivät myöskään uskalla lomailla asiakkaiden kaikkoamisen pelosta. Kuten määräaikaisillakin työntekijöillä, lomakausi, jolloin iso osa työntekijöistä on lomalla, voi olla hyvää aikaa myydä omaa työtä eikä silloin ole syytä lomailla.
Monille yrittäjyys ei myöskään ole oma valinta vaan pakko. Erityisen kiperässä asemassa ovat alustayrittäjät, joiden työ muistuttaa enemmän työntekijän kuin yrittäjän asemaa. Tosin Hämeen hallinto-oikeus päätti viime helmikuussa, että Wolt-kuskit ovat yrittäjiä eivätkä palkansaajia. Päätös perustuu siihen, että neljästä palkansaajan tunnusmerkistä täyttyi vain kaksi. Työmarkkina-asemaltaan useimmat alustayrittäjät ovat hallinto-oikeuden päätöksestä huolimatta kaikkein heikoimpia eikä liene liioittelua olettaa, että useimmiten lomat viilettävät lähettien ja muiden yrittäjyyteen pakotettujen työläisten ohi.
Työn ulkoistamisella ja alustayritysten perustamisella ei pyritä vain yrittäjäriskin siirtämiseen työntekijöille. Ilmiöön kuuluu myös voittojen kasvattaminen säästämällä lomakuluissa ja työnantajamaksuissa. Käytännössä työn ulkoistaminen tarkoittaakin palkan alennusta niille työntekijöille, jotka pakotetaan yrittäjiksi. Erityisen epäoikeudenmukaista yrittäjäksi pakottaminen on silloin, kun yrittäjyys merkitsee vähemmän tuloja ilman yrittäjyyteen kuuluvaa, todellista valinnanvapautta.
Kirjoittaja on Vasen Kaista -verkkolehden päätoimittaja.