Teksti: TAINA REPO, kuvat: TAINA REPO, PYRY URHONEN
Useimmat ihmiset odottavat joulun ruokia. Ja useimmat ajattelevat, että jouluun liittyy jokin hyvän tekeminen. Itse opin lapsiltani, ettei meillä ole ”Jeesus-lapsen syntymään” liittyvää kuvastoa tai perinteitä, koska lapset tulivat sanomaan: Miksi? Eihän me edes kuuluta kirkkoon. Havunoksat jäi, kuusenkantotraditio meni ja homma alkoi näyttää meiltä.
Itse olen onnellinen siitä, että ainoa perintöni karmealta edelliseltä sukupolvelta – siis murtuneiden mielien ja pikkuporvarillisten unelmien väkivaltaa, viinaa, valehtelua ja väkivaltaa taas – ainoa hyvä perintö on: kaikki kaksi isääni ja äiti syvimmiltään olivat sitä mieltä että jokainen ihminen on saman arvoinen. Sen hienompaa perintöä en voi lapsilleni antaa, he näyttävät jo tajunneen sen. Enkä tarkoita fraasina, vaan asenteena.
Mielestäni kaikkien ihmisten samanarvoisuus on joulun paras resepti. Sitä ei voi syödä, mutta sitä voi mutustella. Koska ainoastaan mutusteltuna ja oikeasti elämän asenteena se toimii ja maistuu. Tänäkin jouluna monet sanovat: joo, olis hienoo mennä Mustaan Lampaaseen vapaaehtoiseksi tai tehdä sitä ynnä tätä. Älkää ajatelko, tehkää! Musta Lammas tarvitsee joululahjoja, muutaman euron paketteja, paikka tarvitsee myös vapaaehtoisia.
Jos reseptejä halutaan, niin imperialismin yksi ainoista hyvistä lahjoista maailmalle on coca-cola, jossa keitetty kinkku maistuu erittäin rauhantekijän taivaalta. Kattilaan mahtuva kinkku peitetään coca-colalla, lisätään mustapippureja, kanelitanko ja pari neilikkaa. Keittämisen aikana syntyy ikävännäköistä harmaata vaahtoa, jota voi kauhoa pois. Keitetty kinkku hunnutetaaan sinapilla ja korppujauhoilla, koristellaan neilikoilla ja paistetaan pöytään pantavaksi uunissa.
Erittäin samanarvoista joulua kaikille!
Lisää aiheesta muualla verkossa:
Tässä myös vihjeet nostalgisen ruuan valmistamiseen: suomalaiset Amerikassa
Ja erittäin suositeltavaa on kokeilla kasvisruokaa, josta ohjeita täällä