SINIKKA TORKKOLA
Tyttöjen ja poikien liikuntatunnit ovat yksi niistä käytännöistä, jotka luonnollistavat kahden sukupuolen järjestystä. Erilliset liikuntatunnit ovat historiallinen jäänne, jota ylläpitävät perinteinen ajattelumalli ja tottumus. Vuonna 2011 ilmestynyt opetusministeriön selvitys Liikunta ja tasa-arvo toteaa, että koululiikunnan on merkittävä sukupuolistava tekijä koulun arjessa. Toisin sanoen erilliset liikuntatunnit kasvattavat koululaisia pitämään sukupuolieroa itsestäänselvyytenä ja näkemään kahden sukupuolen yhteiskunnallisen järjestyksen pysyvänä ja luonnollisena. Erillisistä liikuntatunneista luopuminen puolestaan osoittaisi sukupuolen olevan kulttuurinen ilmiö, joka muuttuu ajan mukana.
Kahden sukupuolen järjestys läpäisee koko yhteiskunnan ja kulttuurin, eikä sen näkeminen rakennettuna ja tuotettuna ole yksinkertaista. Valtuustoaloite liikuntatuntien yhdistämisestä kohdannee vastustusta, ja todennäköisesti vastustajat vetoavat siihen, että tytöt ja pojat ovat fyysisesti niin erilaisia, ettei yhteinen opetus ole mahdollista. Näin siitäkin huolimatta, että monissa muissa maissa liikuntaa on opetettu menestyksellisesti yhteisissä ryhmissä jo vuosia.
Tampereen kaupungille aloitteen eteenpäin vieminen olisi mahdollisuus osoittaa halukkuutta edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kaupunkihan ei ole vuosikausiin aktiivisesti toiminut tällä saralla. Tästä kertoo muun muassa se, ettei kaupungilla ole tasa-arvotoimikuntaa eikä ohjelmaa.
Lisää aiheesta Vasemmalla Kaistalla
Sekaryhmät koulujen liikuntatunneille