Teksti: ANNE KARINEN, kuva: Lempisen arkisto
Lauantaina 2. elokuuta saimme suruviestin, ystävämme, toverimme Eero Lempinen oli kuollut vaikean sairauden jälkeisiin komplikaatioihin.
Eero syntyi Ykspihlajassa Kokkolassa vasemmistolaiseen työläisperheeseen. Eeron isä työskenteli satamassa ja oli aktiivi ay-toimija. Eeron humaani, ihmisiä arvostava ajattelu oli peräisin kotoa ja jatkui koko hänen elämänsä.
Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Eero muutti Turkuun 1964 opiskelemaan ja hän valmistui varanotaariksi 1967. Opiskeluajan alussa hän tapasi Hannelen, josta tuli hänen vaimonsa 1965. Perheeseen syntyi kaksi poikaa. Perheellisenä piti valmistua nopeasti ja aloittaa työnteko. Sijaisuuksien ja määräaikaisten työsuhteiden jälkeen Eerosta tuli Hämeen lääninveroviraston verotarkastaja 1970. Eero muutti perheineen Tampereelle. Verohallinnosta hän jäi eläkkeelle 2008. Yritysverotus oli hänen toimialuettaan. Hän tunsi yritysverotuksen ja häneltä sai myös ohjeita. Eero keskusteli mielellään ja auttoi mielellään.
Kunnallispolitiikkaan Eero tuli 1981. Hänestä tuli tilintarkastaja. Jäsenyys SKDL:n kunnallisjärjestön kunnallistoimikunnassa alkoi samoihin aikoihin. Kaupunginhallituksen jäseneksi ja varapuheenjohtajaksi hänet valittiin 1985 ja tässä tehtävässä hän oli vuoden 1992 loppuun. Noina vuosina ei ollut helppoa olla SKDL:a edustava kunnallispolitiikko. Aseveliakseli oli vielä voimissaan ja omassakin puolueessa oli vahva ei-linja vallassa. Eero kykeni omalla persoonallaan vaikuttamaan moniin päätöksiin. Hän ymmärsi talouden realiteetit ja oli kuitenkin kulttuuri-ihminen.
Eero ystävystyi muidenkin poliittisten puolueiden luottamushenkilöiden kanssa. Ystävyyssuhteet jatkuivat luottamustoimien jälkeenkin. Myös kulttuurin puolella hänellä oli laaja ystäväverkosto. Kaupunginhallituksen edustajana Eero oli monissa kulttuurin toimielimissä, kuten kulttuurilautakunnassa, kaupunginorkesterin johtokunnassa, kirjastolautakunnassa, Tampereen Sävelen toimikunnassa, taidemuseoiden neuvottelukunnassa, mutta hän oli myös talonrakennuslautakunnassa ja sähkölaitoksen johtokunnassa. Kaikissa luottamustehtävissä hänen asiantuntemustaan arvostettiin ja hän solmi elinikäisiä ystävyyssuhteita. Demokratiaa arvostavana hän myös toimi vaalilautakunnissa, pitämättä niitä liian vähäpätöisinä. Eeron johdolla vaalilautakunnassa piti käyttäytyä äänestäjää kunnioittavalla tavalla. Jäätyään pois kaupunginhallituksesta hän toimi vasemmistoliiton edustajana kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan jäsenenä 1993 -1995. Eero oli kadunnimitoimikunnan jäsen vuodet 1997 – 2002.
Vasemmistoliiton perustaja
Puoluepolitiikassa Eero oli vahvasti mukana, koko 1980 –luvun hän oli kunnallisjärjestön kunnallistoimikunnassa ja sen työvaliokunnassa. Hän vaikutti vahvasti siihen politiikkaan, jota SKDL Tampereella pyrki tekemään. Silloin kunnallistoimikunnassa oltiin huolissaan kirjastojen kirjamäärärahoista, kaupunginorkesterin toimintamahdollisuuksista, taidemuseoista – kaikkinensa siitä, miten kulttuuri rikastaa ihmistä ja siitä miten kulttuurin tulee olla kaikkien oikeus.
80-luvun loppupuolella aloitettiin uuden vasemmistopuolueen perustamisen valmistelu. Tässä Eero oli Tampereella tiiviisti mukana. Hän näki uuden puolueen mahdollisuutena aloittaa vasemmistossa uusi keskustelevampi, humaanimpi kulttuuri. Vasemmistoliiton perustamisen jälkeen Eero muutaman muun toverin kanssa joutui huomaan, että Tampereella ei ollut sellaista puolueosastoa, joka olisi omalta tuntunut. Perustettiin Tulevaisuusseura Vasen ja Eerosta tuli sen puheenjohtaja. Yhdistyksen tehtäväksi tuli järjestää avoimia poliittisia keskustelutilaisuuksia. Niihin kutsuttiin myös muista puolueista keskustelijoita. Valitettavasti aika ei ollut valmis laajapohjaisille keskustelufoorumeille. Tämän osaston jäsen Eero oli kuitenkin kuolemaansa asti.
Kulttuuria kirjoistta pyöräilyyn
Kirjallisuus oli varmasti Eeron rakkain kulttuuriharrastus, hän luki paljon ja kävi myös kirjamessuilla ja kirjallisuustapahtumissa. Hän hankki paljon kirjoja, myös vanhoja ja siihen liittyen hän oli opetellut kirjansidontaa. Hän kunnosti ostamansa huonokuntoiset kirjat. Myös musiikki oli Eerolle tärkeää ja hän oli kaupunginorkesterin konserteissa tuttu näky.
Eerolla oli myös liikunnallisia harrastuksia: hän pyöräili ja pelasi golfia. Pyöräilyharrastus alkoi siitä, kun hän ajoi isänsä mopon Kokkolasta Tampereelle. Siitä alkoi pojan kanssa tehdyt pitkät pyöräilymatkat pitkin Suomea. Kun pojalle tuli muita harrastuksia, alkoi Eero tehdä pyöräretkiä yksin. Retket suuntautuivat Keski-Eurooppaan. Pyöräretket kestivät koko kesäloman ja matkoina vastasivat Ranskan ympäriajoa. Pyöräillessä ei voi olla paljon matkatavaroita, mutta Eerolle oli yksi asia tärkeä. Kirjoja piti olla mukana 5 kiloa. Kaikesta muusta voi tinkiä, mutta kirjat pitää olla matkassa. Matkan aikana hän sitten lähetti kotiin luettuja kirjoa ja ajettujen matkojen reittikarttoja. Pyöräilyn korvasi vähitellen golf. Sitä Eero harrasti elämänsä loppuun asti. Loppuaikoina ei pelaaminen onnistunut, mutta kentällä hän kävi puttailemassa ja ennen kaikkea siellä oli hänen ystäviään.
Kun Eerosta tuli isoisä, niin hänestä tuli Pappa. Isoisän rooli oli hänelle erittäin merkityksellinen. Sitä kuvastaa eräs hänen yleisönosastokirjoituksensa. Eeron ollessa kulttuurilautakunnassa, kaupunki käsitteli Tampereen lasten parlamentin tekemiä aloitteita ja suuressa viisaudessaan tyrmäsi ne kaikki. Tästä Eero sai kimmokkeen kirjoittaa yleisönosastoon kaupungin kyvystä ymmärtää lapsia ja heidän tarpeitaan. Sen kirjoituksen hän allekirjoitti: Eero Lempinen, Isoisä, kulttuurilautakunnan jäsen.
Eero oli humaani, ihmisiä kunnioittava, keskusteleva, aidosti sivistynyt vasemmistolainen.
Kirjoittaja on Tulevaisuusseura Vasen ry:n jäsen