Hyvinvoinnin puolikasta perkaamassa

Teksti: SINIKKA TORKKOLA, kuvat: PERTTI SALO
Työväenkirjallisuuden päivillä otetettiin  kiinni sanoista ja käsitteistä. Niistä tärkein oli hyvinvointi. Mitä se on, miten sitä tulkitaan ja kenen tulkintaan kuunnellaan? Menen siis kuulemaan, mitä hyvinvoinnista puhuvat kirjailijat, miten sitä ruotivat tutkijat.

Mutta ensiksi pitää kuulla perusteista. Hyvinvoinnin perkaus alkaa taloudesta ja talouspuhetta ohjaavasta uusliberalistisesta ideologiasta. Emeritusprofessori Pertti Karkama vie käsitteelliselle aikamatkalle 1700-luvun filosofian ja talouden oppeihin.

Satoja vuosia vanhat aatteet, homo economicus, kapeasti vain omaa taloudellista menestymistään ajava ihminen ja talouden näkymättömät kädet ovat nykyisen, vallitsevan talousajattelun perusta. Ne ohjaavat talouspuheen strategioita ja visioita, vaikka ani harva talouspuheen suoltaja sitä tietää, saati tunnustaa.

Nykyistä talouspuheen ylivaltaa selittää uusliberalistisista opeista kumpuava ahneus. Ahneutta ei pidetä pahana, sillä varallisuus mittaa ihmisen arvon. Se lyö korvalle ajatusta hyvinvoinnin jakamisesta.

Hyvinvointi näyttää luisuvan otteesta. Siitä pitää saada kiinni, auttaisikohan kiinniottamisessa kirjailija, psykiatri Claes Andersson.

Andersson pelastaa tilanteen. Hän ei yhdy näkemykseen, ettei hyvinvointia olisi. Moni asia on paremmin kuin ennen. Ainakin psykiatrinen hoito on parantunut, psyykkisesti sairasta ihmistä ei enää esineellistetä. Hyvinvointia lisää sekin, että masennuksesta voi puhua ilman, että saa ikuisen hullun leiman.

Hyvinvointi ei ole itsestäänselvyys, sairauden hoito voi tuottaa pahoinvointiakin. Sieltä se taas tulee, talouden valta. Psyykelääkkeillä voi tehdä hyvät voitot, pitää vain saada sopivia, lääkittäviä diagnooseja. Yhdysvalloissa ollaan luokittelemassa ujoutta sairaudeksi. Erinomaiset businessnäkymät Suomessa, ujoja lääkittäviä riittää.

Nyt menee jo vaikeaksi. Hyvinvoinnin lisäämisestä tuleekin pahoinvointia, jos se joutuu vääriin käsiin. Voiko tällaisen hyvinvoinnin kaappaamisen estää? Takaisin hyvinvoinnin ideologiaan.

Hyvinvointi-ideologioita pohtivan paneelin puheenjohtaja Olli Herranen sekoittaa hyvinvointipakkaa edelleen. Kummastako me puhumme hyvinvointiyhteiskunnasta vai hyvinvointivaltiosta. Kaikkihan ovat hyvinvointiyhteiskunnan puolella, valtio tuottaa ongelmia. Ihmisen elämään kun ei saisi puuttua, turha byrokratia ei saisi estää vapautta.

Tietokirjailija ja opetusministerin erityisavustaja Esa Suominen kutsuu katsomaan byrokratiaa toisin. Byrokratian vastakohta ei ole tehokkuus vaan anarkia. Hyvinvointia tuovat etuudetkin vaativat byrokratiaa. Silti etuusbyrokratian uumeniin ei saisi uinahtaa.

Tietokirjailija Ville Lähde ei typistäisi hyvinvointikeskustelua etuuskiistoiksi. Hyvinvointiin tarvitaan muutakin. Mutta mitä muuta, ehkäpä kirjailija Hannu Salama tietää.

Salama palauttaa hyvinvoinnin perusasiohin. Juhannustanssin käsikirjoitus lähti yli 51 vuotta sitten. Kustantajalle lähtenyt teksti oli hieman keskeneräinen. Apurahat olivat loppu, leipää piti saada. Keskeneräisyydestä huolimatta tuli tuomio jumalan pilkasta, mutta tuli myös armahdus. Armahdus pelasti tuomiolta, painostus vei silti masennukseen.

Katson päivän hyvinvointisaldon, sanoja ja arjen tarpeita, ristiriitaisiakin. Sainko siis tarvitsemani, tuliko hyvinvoinnin osasista joku selvyys. Kai tuli, mutta hetkinen, kovin oli miehistä puhetta. Lähes kaikki hyvinvointioppaani olivat miehiä. Katson ohjelmaa, joka paneelissa en käynyt. Miten tässä näin kävi, hyvinvointipäiväni jäi puoleen. Ohjelman mukaan 29 puhujasta oli 11 naisia. Laskutoimitus sulattaa uskon päivän monipuolisuuteen, jää  puolikas olo.

Lisää aiheesta muualla verkossa:
Työväen kirjallisuuden päivien verkkosivut