Teksti: HEIKKI TOIVAINEN
Ärsyttääkö työkaverisi tai aviopuolisosi sinua? Kaduttaako aamuinen äksyily lapsillesi? Miten ajattelet? Vihaten vai rakastaen? Tunnetko voimiesi vähenevän? Mm. näihin asioihin paneuduttiin Valkeakosken Työväenopistolla psykologi Anna Säynäjäkankaan luennolla.
Valkeakosken Työväenopiston luentosaliin oli kokoontunut parikymmentä ihmistä kuuntelemaan ”Rakentava vuorovaikutus elinvoiman lähteenä” –luentoa, eli (Nonviolent Communication, NVC). NVC on menetelmä, jolla voidaan parantaa ihmisten välistä puhumista ja kuuntelemista. Pääsyy ongelmatilanteisiin esimerkiksi avioliitossa, työpaikalla ja lasten hoidossa syntyy erilaisen kuuntelemisen ja puhumisen tasoista, kohtaamattomuudesta.
Kirahvi kesyttää sakaalin
Asian käsitteellistämiseksi Anna Säynäjäkangas toi vertauskuvana kirahvin, jolla on nisäkkäistä suurin sydän. Sakaali on hyökkäävä ja uhkaava muita kohtaan tai sisäisenä kokemuksena, mikä ilmenee esim. jäykkinä vaatimuksina millaista elämän tulisi olla. Jäykät vaatimukset aiheuttavat kehoon ja mieleen stressitilan, jolloin emme pysty toimimaan rakentavasti tilanteen edellytämällä tavalla.
Mikä tekee ihmisen onnelliseksi? Olisiko se rakentava vuorovaikutus? Rakentava vuorovaikutus syntyy, kun pystymme keskustelemaan väkivallattomasti. Tämä edellyttää, että tiedostamme ajatuksiamme, uskomuksiamme, asenteitamme ja tunteita ja tarpeita. Näin syntyy myötätuntoinen tapa suhtautua itseen ja toisiin. Toimimme sisäisen levon tilasta. Ei ole olemassa hyviä eikä huonoja tunteita, sillä tunteet ovat lääkettä. Ihmistä ei tarvitse pelastaa omilta tunteiltaan.
Ole lähellä
Anna Säynäjäkangas tähdentää, että ihmisen kehittynein muoto on hyväksyvä ja tietoinen ajattelu. Tällöin tarkastelemme toisia ihmisiä ilman arvostelua ja tuomitsemista. Annamme toisille aitoa empatiaa. Miten sitten annan empatiaa? Eleet, ilmeet, äänensävy, läheisyys ja kosketus antaa myötäelämistä, samoin oikeat sanat ja teot. Surullinen ihminen tarvitsee toisen ihmisen lähelleen, rinnalleen. Myötätunto on ydin niin itselle kuin toiselle hyväksyvässä vuorovaikutuksessa.
Mikä on se sakaali?
Anna Säynäjäkangas toi esiin esimerkkejä. Lapsiperheissä aamutilanteet ovat usein hermostuttavia. Lasten herääminen, pukeutuminen, aamutoimet ja hoitoon tai kouluun lähtö nostaa ääntä ja hermostuneisuutta. Oma puhe tulee valittavana äänenä. Omat tarpeet eivät tyydyty. Vanhemmille tulee jälkeenpäin syyllisyyden tunteita omasta käytöksestään ja syyllisyys ruokkii itseään. Olen sakaali, joka tuomitsee ja arvostelee minua itseäni. Syyllisyys aiheuttaa puolustavaa käytöstä, enkä saa ilmaistua toiselle niitä asioita, joita haluaisin kuntoon. NVC-mallin mukaan voin esittää itselleni kysymyksen: mitä syyllisyys kertoo minusta ihmisenä? Vastaus voi olla esim. että haluan olla hyvä äiti ja tukea ja kuunnella lapsiani.
Entä se kirahvi?
Luennoitsija kysyy: Mikä on se kirahvi? Esimerkkitilanteen ratkaisuna voi pohtia aivan rauhassa omaa tilaa ja tunteita. Miten saada asiat järjestykseen ja luoda sopusointua? Mitä ratkaisuja voisi tehdä? Aikaistaako nukkumaan menoa, herätäänkö aiemmin, laitetaanko illalla vaatteet valmiiksi ja annanko itselleni omaa empatiaa. Miten toimia psykologisen aikuisen tavoin, vastuullisesti ja itsenäisesti. Pitäen huolta samanaikaisesti omista ja huomioida toisten tarpeet. Myöntää oma tarvitsevuutensa ja sallia itselleen kunnioituksen ja arvon tunne. Asettua tasavertaiselle tasolle toisen kanssa, ei ylä- eikä alapuolelle. Sallin itselleni tunteen: ”En osaa, tarvitsen apua”. Lasten kanssa sallitaan heidän tunteiden ilmaiseminen.
Väkivaltainen ja väkivallaton kielenkäyttö työyhteisössä
Anna Säynäjäkangas otti esille työyhteisöt. Ei ole aina kanttia sanoa suoraan. Väkivaltaisessa vuorovaikutuksessa puhumme selän takana, paheksumme, vähättelemme, arvostelemme ja tuomitsemme toisia. Ilmaisemme itseämme sanattomasti elein, ilmein ja puhumattomuudella. Otamme marttyyriroolin ja kun rooli ei tehoa, alamme puhua pahaa, kostaa, ei katsota silmiin, olemme loukkaantuneita ja tämä kaikki vie energiaamme. Seurauksena on, että ihmissuhteet ja ilmapiiri huononevat. Voi syntyä konflikteja esimiesten ja henkilöstön välillä tai työntekijöiden kesken.
Väkivallaton kielenkäyttö on myötäelävää suhtautumista itseeni ja toiseen. Ei ole olemassa hankalia ja pahoja ihmisiä. On vain haasteellisia ihmisiä.
Miten toimia?
Anna Säynäjäkangas kysyy miten toimia? Kirahvikielellä, jos joku tilanne häiritsee minua tai ryhmääni niin kerrotaan se ”havainto” mitä näemme ja kuulemme. Esimerkkejä minun ja esimiehen keskustelusta: ” Kun työvuorolistat ovat ilmoitustaululla kahta viikkoa ennen, ehdin ilmoittaa hoitoajat iltapäiväkerhoon” tai ”Kun kuulen sorvista outoa äntä, pelkään että vaarana on kappaleen irtoaminen työstämisen aikana”. Eleet ja äänensävy ovat ratkaisevat siinä onko havaintoni ja tarpeeni esittäminen pyyntö vai vaatimus. Otamme rakentavasti puheeksi työn ongelmatilanteet. Tämä on jokaisen työntekijän velvollisuus ja tärkeä työyhteisötaito.
Sairaslomat vähenenevät
Kirahvikielellä kerrottuna kirahvilla on aina vaihtoehtoja ja kirahvi näkee sakaalin hyvät aikomukset. Toteuttamalla ”Väkivallaton vuorovaikutus” –menetelmää tullaan kuulluksi rakentavassa ilmapiirissä, jolloin työyhteisö tervehtyy ja jopa sairaslomat vähenevät. Työelämässä päivittäisessä työssä ihmisen käyttäytymistä ohjaavat mielekkyysperiaate, itsemääräämisoikeudet ja tuen tarve. Näiden tarpeiden tyydyttyessä kasvaa työmotivaatio ja ollaan valmiimpia sitoutumaan työelämässä tapahtuviin muutoksiin. Kirahvikielellä kerrottuna kirahvilla on aina vaihtoehtoja ja kirahvi näkee sakaalin hyvät aikomukset.
Tee päätös
Anna Säynäjäkangas ehdottaa meille, että teen päätöksen, että haluan harjoittaa väkivallatonta viestintää. Kirahvikieli voi tehdä minut onnellisemmaksi ja lisätä elinvoimaani.