Teksti: sosionomit ILKKA PORTTIKIVI ja MINNA MINKKINEN kuvat: Minna Minkkinen
Yleisin huumehoitoon hakeutuva on 20–34-vuotias sekakäytöstä kärsivä mies, joka on aloittanut päihteiden käytön 13-vuotiaana ja joka todennäköisesti on käyttänyt huumeita pistämällä 18-vuotiaasta asti, ilmenee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) selvityksestä. 75 prosentilla huumehoitoon hakeutuvista on opioidien käyttöä ja 87 prosenttia on ollut huumehoidossa aikaisemminkin. Tähän lukuun lasketaan avohoito mukaan.
Tampereen kaupunki on siirtymässä päihdehuollossa laitoshoidosta kohti avohoitoa. Tämä on ollut trendinä koko maassa jo vuosia.
On ymmärrettävä, ketä varten päihdehoitoa ylipäätään hankitaan. Päihdeongelmasta ei koskaan kärsi pelkästään päihdeongelmainen itse, vaan se koskettaa myös suurta joukkoa hänen läheisiään ja ympärillä olevia ihmisiä.
Sosiaali-ja terveysministeriön toimenpideohjelmassa huumausaineiden käytön ja niistä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi linjataan, että päihdehoidon tulee olla riittävän pitkää ja päihdepalveluiden oltava monipuolisia. Tätä voidaan tulkita niin, että Tampereen kaupungin on tarjottava asiakkaalle räätälöityä hoitoa, oli se sitten laitoksessa tai avohoidossa. Tutkimusten mukaan vaikuttavaa hoitoa on monipuolinen laitos- ja avohoito, joka on saavutettavissa.
Meitä sosiaalialan ammattilaisina huolettaa se, miten ihmisten hoidon saannille jatkossa käy, kun jo nyt on ollut vaikeuksia saada asiakkaita pitkille kuntoutusjaksoille. On olemassa vankkaa näyttöä siitä, että huumeongelman hoitaminen on yhteiskunnalle halvempaa kuin hoitamatta jättäminen. Meitä ammattilaisina myös mietityttää se, miltä Keskustori mahtaa näyttää 10 tai 20 vuoden päästä, jos nyt emme panosta huumehoitoon, niin avo- kuin laitoshoidossa.
Tutkimukset osoittavat, että mitä enemmän kunnassa on tarjolla monipuolisia päihdepalveluita, sitä vähemmän päihde-ehtoisia hoitoja kysytään sosiaali -ja terveyspalveluiden peruspalveluista ja psykiatrian osastohoidosta.
Tampereen on varmistettava, että päihdepalvelut ovat saavutettavissa matalalla kynnyksellä. Palveluiden on oltava monipuolisia ja toisiaan tukevia. Tarvitaan sekä lääkkeetöntä että lääkkeellistä hoitoa. Avainasia on, että hoitoa saa ja se on asiakaslähtöistä, ei virkamies- tai hoitohenkilökuntalähtöistä. Hyvät ja kattavat päihdepalvelut on kaikkien kuntalaisten etu.
Lue lisää:
Päihdehuollon huumeasiakkaat 2013 (Tilastoraportti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)
Valtioneuvoston periaatepäätös toimenpideohjelmasta huumausaineiden käytön ja sen aiheuttamisen haittojen vähentämiseksi 2012-2015 (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:16)
Torjunta vai poisto? Päihdepalvelujen kehitys laman jälkeen. (Olavi Kaukonen, Yhteiskuntapolitiikka 70 (2005):3 )
Vakava ja iso yhteiskunnllinen ongelma.