VIRVA-MARI RASK
Tampereen peruskoululaiset ja vanhemmat kera koulujen vanhempainyhdistysten ovat erittäin huolissaan määrärahojen pienuudesta ja suunnitelmasta vähentää 20 koulunkäynninohjaajan työpaikkaa. Taloudellisesti tilanne on vaikea. Budjettikehykseen kaiken olisi mahduttava, mutta kuinka se tehdään?
Onko viisaita vaihtoehtoja olemassakaan? Ja miksi tämä haloo parista kymmenestä koulunkäynninohjaajasta?
”Koulunkäynnin ohjaajan antaman tuen tulee edistää oppilaan itsenäistä selviytymistä ja omatoimisuutta sekä myönteisen itsetunnon kehittymistä. Avustajapalvelun tavoitteena on tukea yksittäistä oppilasta siten, että hän kykenee ottamaan yhä enemmän itse vastuuta oppimisestaan ja koulunkäynnistään.” (Oppilashuollon palveluvalikko)
Koulunkäynninohjaajan on perehdyttävä oppilaan taustatietoihin ja yleiseen kehitystasoon. Hänen on myös huomioitava nämä seikat kasvatus- ja ohjaustilanteissa. Koulunkäyntiohjaaja ohjaa oppilasta opettajan antamien ohjeiden mukaisesti ja hänen kuntoutukseensa liittyvien yksittäisten tehtävien suorittamisessa. Huolehtiminen on yksi termeistä, jota kuvauksessa käytetään.
Tehtävänä on siis huolehtia oppilaan hoitoon ja kuntoutukseen kouluaikana liittyvistä tehtävistä, esimerkiksi koulupäivän aikana tapahtuvasta lääkityksestä.
Ohjaa ja avustaa
Koulunkäyntiohjaaja ohjaa oppilasta omatoimisuutta vaativissa toiminnoissa: pukeminen, riisuminen, ruokailu, wc-käynnit, liikkuminen. Lisäksi hän osallistuu päivittäisissä toiminnoissa oppilaan kuntouttamiseen esim. fysio- tai puheterapeutin ohjeiden mukaan.
Perehtyy, ohjaa, huolehtii ja osallistuu
Hän on kaikille oppilaille pieni apu, joillekin oppilaille hyvinkin tarpeellinen ja osalle ehdottoman tärkeä oppimisen tukija.
Kouluissa on tukea tarvitsevia lapsia, jotka varmasti mieluummin jäisivät lähikouluun, kuin matkaisivat hakemaan apua erityiskouluun. Oma lähikoulu voi olla juuri se tuttu ja turvallinen, jossa toimiminen ohjaajan tukemana onnistuisi paremmin ja oppiminen tehokkaammin, kuin kaukaisempi ja oudompi koulu.
Suuret luokkakoot vahvistavat koulunkäynninohjaajien tarvetta. Terveet, tai ilman oppimisvaikeuksia oppivat lapsetkin tarvitsevat opetuksen ja toimimisen tueksi ajoittain ohjaajaa. Siksi tämä niin sanottu säästö on mahdoton hyväksyä.
Koulunkäyntiohjaajat ovat helppo säästökohde, koska heillä on määräaikaiset työsuhteeet. Liian helppoa, liian lähinäköistä. Maksun aika tulee enemmin tai myöhemmin. Perusopetus on todellakin kaiken perusta. Perusta, jolle rakennetaan jatko-opinnot, opitaan opiskelemaan jotta pärjätään elämässä. Apua on saatava siis oikea-aikaisesti, perusopetuksessa ei avusta saa tinkiä.
Kehyksen antaisin joustaa, kun kyse on lasten hyvinvoinnista ja perustarpeesta.
Lapsillamme on oikeus oppia.
Kirjoittaja on tamperelainen koneenasentaja ja varavaltuutettu Tampereen kaupunginvaltuustossa. Virva-Maria Rask on myös vasemmiston ehdokkaana huhtikuun eduskuntavaaleissa.
|||
Etusivun kuvassa Aleksanterin koulu Tampereella. (Kuva: Cai Melakoski)