Teksti ja kuvat: ANNI TOLONEN
– Jokainen nainen on kokenut kohtuuttomia ulkonäköpaineita, vääränlaista ehdottelua tai huomannut, kuinka mies vain etenee työelämässä naista pikkaisen jouhevammin. Näistä syistä feminismiä tarvitaan edelleen, Ulla Rohunen sanoo. Hän on Työväenmuseo Werstaan yleisöpalvelupäällikkö ja yksi Feminismi-näyttelyn oppaista. Rohunen on työssään nähnyt, että Feminismi-näyttelylle on tarvetta.
– Usein feminismi hukkuu teoreettiseen keskusteluun, jossa mietitään vaikkapa sitä, minkälaista feminismiä kukin kannattaa tai miten aate on sirpaloitunut. Puhe on akateemista, vaikka kyse on myös tavallisista arkipäivän asioista, kuten ulkonäkövaatimuksista tai perhevapaista, Rohunen kertoo.
Näyttely feminismistä aukesi yleisölle viime syyskuussa ja sen on nähnyt jo reilut 10 000 katsojaa. Feminismiä ei aiemmin ole esitelty suomalaisissa museoissa lainkaan. Myös näyttelyn kokoelma on ainutlaatuinen. 350 kappaleen esineistö ja saman verran valokuvia kerättiin tavallisilta ihmisiltä ja yhdistyksiltä parin vuoden aikana. Kokoelmaan kuuluu niin rintamerkkejä, päiväkirjamerkintöjä kuin yksi rintaproteesikin.
– Kerran parikymppisten opiskelijoiden ryhmä saapui koulultaan katsomaan näyttelyä. Nuorukaisten mielestä feminismi tuntui turhalta ja naiset taas tunnustivat, etteivät oikein ymmärtäneet koko käsitettä. Näyttelyssä he pikku hiljaa muuttivat käsityksiään ja osa totesi tajuavansa, että feminismi onkin osa ihan tavallisia asioita ja arkipäivää. Rintasyöpäpotilaan rintaimplantti oli saanut nuoret miehet tajuamaan, etteivät naiseuden vaatimukset ole niin yksinkertaisia, Rohunen muistelee.
Feminismi on houkutellut Werstaalle yleisöä myös ulkopaikkakunnilta ja laajasta ikähaitarista. Osa katsojista löytää näyttelystä paloja omasta henkilöhistoriastaan, toisille feminismi vasta avautuu esineistönavulla. Näyttely myös tallettaa naiseuden kokemuksia edelleen. Werstaalla yleisö voi tietokoneella nostaa esiin kartan ja kartalta paikan, jossa on kokenut epätasa-arvoista kohtelua. Kohtaan voi merkitä myös pienen tarinan.
– Tarinoita kannattaisi vaikka tutkia. Täältä näkee, kuinka esimerkiksi Tampereella puistot pelottavat monia tai toisaalta tutussa bussissa joku on kokenut ahdistelua. Karttasovellus on kerännyt monenlaisia kertomuksia, opas toteaa.
Omia tarinoitaan pääsee kirjaamaan aina näyttelyn loppuun saakka 17. toukokuuta asti. Werstaalla avautuu pian myös kaksi uutta näyttelyä. Huhtikuun lopussa ovet avautuvat Afrikka-näyttelyyn, joka esittelee Suomen afrikkalaisten historiaa ja kokemuksia maasta. Kesäkuun 12. museo avaa Punainen Tampere -näyttelyn, jossa esiin pääsee työväen historia, kulttuuri ja nykypäivä.
