Teksti ja kuvat: SINIKKA TORKKOLA
Kymmeniä ihmisiä kokoontuu pieniksi ryppäiksi Tampereen Rongankadun ja Ojakadun risteymään. Hetken kuluttua tuo nimetön risteymä muuttuu aukioksi ja nimetään Eeva-Liisa Mannerin mukaan. Suomalaisen modernin runon uranuurtaja on saanut vihdoin oman paikkansa kirjailijoiden kaupungissa. Kirjailijan ystävät ovat tyytyväisiä aukion nimeämiseen. Kirjailija itse olisi saattanut olla toista mieltä.
– Vuonna 1921 syntynyt Eeva-Liisa Manner ei havitellut huomionosoituksia. Hän saattaisi pitää sellaisia jopa kummallisina. Olen joka tapauksessa erittäin iloinen ja ylpeä siitä, että Tampereen kaupunginvaltuuston mielestä Manner monien muiden hienojen kirjailijoidemme tavoin ansaitsee oman nimikkopaikkansa, toteaa Ulla-Leena Alppi avatessaan Eeva-Liisa Mannerin aukion nimeämistilaisuuden.
Kuvien, rytmien pyörre
Aukiosta kertovaan laattaan on kaiverrettu Mannerin sanat “jos ihmisellä on koti, se on kai siellä missä hän ymmärtää ympäristönsä”. Laatan paljastaa kirjastotoimenjohtaja Pirkko Lindberg.
Puheessaan Lindberg kuvaa Mannerin modernin runojen kohtaamaa epäilyä. Kritiikkiin vastasi kriitikko Kai Laitinen Helsingin Sanomissa näin:
– Lukekoot sen kaikki, jotka epäilevät, ettei moderni lyriikka ole runoutta. Runoutta tämä kirja nimittäin on kannesta kanteen: kuvien, rytmien, kaikujen monimuotoinen pyörre.
– Manner on ollut eittämättä yksi sodanjälkeisen Suomen merkittävin humanisti ja lyyrikko. Hän löysi maailmakirjallisuuden ja suurten ajattelijoiden kielestä oman persoonallisen tien liikkua ajassa. Suomalaisen runouden merkkitapauksena pidetään Mannerin kokoelmaa Tämä matka, joka ilmestyessään vuonna 1956 nosti suomalaisen lyriikan uudelle tasolle, tiivistää Lindberg Mannerin merkitystä suomalaiselle kirjallisuudelle.
Manner kirjoitti yksitoista runoteosta sekä lukuisia kuunnelmia ja näytelmiä, joista tunnetuin lienee Poltettu oranssi. Tampereen Työväen Teatteri esitti näytelmää vuosikymmenen ajan 1969-1979. Manner on kirjoittanut myös kolme romaania sekä suomentanut useita teoksia.
Runon ja sävelen liitto
Mannerin tekstit valloittavat avajaiset. Runot ovat saaneet siivikseen Anna-Mari Kähärän sävellykset, joita tulkitsevat Janne Marja-aho ja Jussi Tuurna. Näyttelijä Sanna Majanlahden lukemat Mannerin säkeet kimmeltävät auringossa. Ystävät kuuntelevat ja kuiskuttelevat muistojaan Mannerista.
Monet avajaisvieraista ovat tunteneet ja tavanneet Mannerin, joka asui ja työskenteli Ojakatu yhden asunnossaan yli 30 vuotta. Samassa talossa asui lapsuutensa ja nuoruutensa myös Merja Eronen.
Eeva-Liisa Manner poikkesi silloin tällöin tapaamassa Erosen äitiä Helmi Hakalaa, joka oli talon isännöitsijä. Erään kerran Hakala kertoi Mannerille tyttären pitäneen koulussa esitelmän kirjailijasta. Manner olisi tahtonut lukea esitelmän, mutta lukiolaistyttö ei antanut esitelmää kirjailijalle katsottavaksi. Manner ei kuitenkaan suuttunut kieltäytymisestä vaan toi tytölle Niin vaihtuvat vuoden ajat -runokokoelmansa.
Siellä täällä avajaisissa muistellaan Mannerin runojen sanoja. Apua muisteloon saisi myös itse kirjoista, sillä avajaisten kunniaksi paikalle on kurvannut kirjastoauto. Liikkuvaan lainastoon on koottu Mannerin teoksista oma kokoelma. Siitä voisi lainata luettavaa vaikka samantien.
Mannerin aukion nimeäminen lähti liikkeelle Ulla-Leena Alpin valtuustoaloitteesta, jonka allekirjoittivat lähes kaikki valtuutetut. Valtuusto myös hyväksyi aloitteen yksimielisesti.
Avajaisten päätteeksi Eeva-Liisa Manner -seuran puheenjohtaja Tuula Hökkä kiittää aloitteen tekijää ja kukittaa Ulla-Leena Alpin. Mannerin muistelu jatkuu korttelin päässä runokaraokessa.
Lisää aiheesta Vasen Kaistalla
Eeva-Liisa Mannerille nimikkoaukio
Aloite: Ojakadusta Eeva-Liisa Mannerin katu
Lisää aiheesta muualla verkossa