JOUNI SIRÉN
Ei ole. Tampereen kaupungin omistaman sähkölaitoksen myymisessä ei ole järkeä. Ei kaupunkilaisten eikä kaupungin näkökulmasta. Silti sitä taas yritetään ajaa läpi kaupunginvaltuustossa.
Myyntiä ehdotettiin jo edelliselle valtuustolle vuonna 2008, mutta silloin esitys kaatui. Ajatuskulku menee ilmeisesti niin, että tyhmä esitys menee lopulta läpi, kun yritetään tarpeeksi monta kertaa.
Esitys on sommiteltu mahdollisimman hämäräksi: ”Tampereen Sähkölaitos Oy:lle ja sen hallitukselle tulee antaa mahdollisuus harkita ja valmistella jonkin liiketoiminnan tai tytäryhtiön myynti, mikäli se konsernin tavoitteiden saavuttamiseksi nähdään järkevänä.”
Sanamuoto tarkoittaa sitä, että juuri nyt ei ehkä myytäisi, mutta jos lupa nyt annetaan, niin kaupat tehdään heti, kun se on – jonkun osapuolen kannalta – tuottavaa.
Tampereen Sähkölaitos on varavarainen ja kannattava yhtiö. Se tuotti viime vuonna voittoa 14 miljoonaa euroa. Koska omistaja on kaupunki, tuotosta maksettavat osingot päätyvät kaupungin kassaan.
Sähkölaitos ei tuota vain sähköä vaan myös kaukolämpöä. Se myös omistaa sähkönsiirto- ja kaukolämpöverkon Tampereella. Ostajia todennäköisesti kiinnostaa ennen kaikkea sähkönsiirto ja kaukolämmön jakelu. Kuluttaja voi valita sähköntuottajan mutta ei siirtoverkkoa, ja kaukolämmölle on harvalla kerrostaloasujalla vaihtoehtoa. Yksityisen yrityksen käsissä kaukolämpöverkossa olevat 5 500 rakennusta ja 200 000 asukasta olisivat ehtymätön rahasampo, kun lämmön hintaa säätelisi vain osakkeenomistajien voitontavoittelu.
Koska sähkölaitoksen tavoitteena ei ole suurin mahdollinen voitto, se on voinut investoida ympäristöystävällisiin ja kotimaisiin vaihtoehtoihin. Uusiutuvien energialähteiden osuus on kasvanut, ja maakaasusta ollaan hankkiutumassa eroon. Sarankulmassa on Suomen suurin puupellettivoimala, joka tuottaa kaukolämpöä. Kohta käynnistyy Tarastejärven voimala, joka tekee lämpöä ja sähköä roskista ja muista jätteistä. Hervantaan taas nousee puuhakkeella toimiva kaukolämpölaitos.
Kaikki puupolttoaine tulee Pirkanmaalta, minkä työllisyysvaikutus on huomattava. Tampereen Sähkölaitos sanoi ei osallistumiselle uuteen Rosatomin ydinvoimalaan.
Jos omistaja olisi ollut yksityinen ja tuotto-odotukset olisivat olleet suotuisat, Tampereen sähkö ja lämpö voisivat olla peräisin vaikka törkeästi saastuttavasta mutta halvasta kivihiilestä.
Sähkölaitoksen, niin kuin kaikkien julkisessa eli kaupunkilaisten omistuksessa olevien toimintojen, yksityistämistä perustellaan yleensä kaupungin rahantarpeella. Toinen vakioselitys kuuluu, että se ei kuulu kaupungin ”ydintoimintoihin”.
Sähkölaitoksen tai sen osan myynnistä saataville rahoille varmasti olisi käyttöä kaupungin budjetissa. Lypsävän lehmän myyminen on kuitenkin kaupunkilaisjärjenkin mukaan typerää taloudenpitoa.
Ja mitä sitten ovat kaupungin ydintoiminnot, ellei asukkaiden perustarpeista, kuten sähköstä ja lämmöstä, huolehtiminen?
”Ydintoiminnot” on yrityskonsulteilta lainattu termi, joka voi tarkoittaa mitä tahansa. Ruotsissa oikeistohallitus päätti aikoinaan, että koulukaan ei ole yhteiskunnan ydintoiminto. Sittemmin peruskouluja ja lukioita pyörittävät liikeyritykset ovat tahkonneet miljardivoitot ja vieneet pääosan niistä veroparatiiseihin.
Kirjoittaja on Tampereen Vasemmiston puheenjohtaja.
III
Etusivun kuvassa Tammerkoski ja Tampereen sähkölaitos. Kuvaaja: Cai Melakoski.
Nyt kun sähköntuotantoa vaivaa Ruotsin ylituotannosta johtuva erittäin halpa markkinahinta, jonka ennustetaan jatkuvan vuosikymmeniä, sähkölaitoksen kannattavat toimialat ovat sähkönsiirto ja kaukolämpö. Niitä ei pidä missään tapauksessa myydä. Sähkön tuottaminen ja myyminen ovat sitten kimmurteisimpia tapauksia. Sähköähän ei nykyhinnoilla oikeastaan kannata tuottaa, ei edes yhteistuotannossa. Onneksi kaukolämmön tuotantoon on saatu uusia lämpökeskuksia, ja turvetta ja maakaasua käyttävää yhteistuotantoa on saatu siirrettyä reserviin. Uutta sähköntuotantokapasiteettia tuskin kannattaa sähkölaitokselle ihan lähiaikoina rakentaa. Suomen sähkönsaannin ja huoltovarmuuden kannalta tärkeintä olisi investoida entistä parempaan siirtoverkkoon Ruotsista.
En kyllä lähtisi rakentamaan huoltovarmuutta tuonnin varaan. Eikä se olisi fiksua kansantaloudenkaan kannalta. Vaikka tuontisähkö on nyt halpaa, siitä maksetuille euroille on käyttöä kotimaassakin. Tuonnin lisäämisen sijaan pitäisi ottaa uusiutuvan energian tuotanto tosissaan.
Tutkimusten mukaan kaikki Suomessa käytettävä sähkö ja muut energia voitaisiin tuottaa kotimaisilla uusiutuvilla energianlähteillä vuoteen 2050 mennessä. Se on iso urakka, joka pitäisi alkaa pikimmiten.
Energian tuontiin kului vuonna 2013 8,5 miljardia euroa. i. Vuoteen 2020 mennessä siitä voisi jäädä Suomeen 20 prosenttia, vuoteen 2035 mennessä 50 prosenttia ja vuoteen 2050 mennessä 100 prosenttia. Työpaikkoja syntyisi 50 000 vuoteen 2020 mennessä ja 90 000 työpaikkaa vuoteen 2050 mennessä.