Toimittaja: CAI MELAKOSKI
Hallituspuolueet käyvät köyhien kukkaroilla valittaen, ettei muuta mahdollisuutta ole. Kansanedustaja Anna Kontulalla on heille hyviä uutisia. Kontula ehdottaa 30 prosentin lähdeveroa kaikille hallintarekisteröidyille osakkeille. Ulkomainen omistaja voisi vaatia palautusta jälkikäteen omistajatietoja vastaan, mutta suomalainen ei enää voisi kiertää veroa. Näin saataisiin 200 miljoonan euron lisäys verotuloihin.
Suomalaiset eivät saa hallintarekisteröidä suomalaisia osakkeita Suomessa, mutta kieltoa kierretään hankkiutumalla ulkomaisen pankin asiakkaaksi. Kikkailun seurauksena ulkomainen pankki näyttäytyy osakkeiden omistajana ja suomalainen omistaja välttyy verolta.
Nyt hallitus pohtii keinoja lisätä ja laillistaa veronkiertoa. Kontulan mielestä pitäisi miettiä, miten vuoto tukitaan. Verokikkailussa on kaikkiaan kyse valtavista summista. Niiden saaminen valtion käyttöön auttaisi välttämään hallituksen kaavailemat kurjistamis- ja pakkotoimet.
‒ Suomi menettää vuosittain veronvuodon seurauksena noin 6-8 miljardia euroa, siis saman verran kuin leikkaukset ja lainanottotarve yhteensä. Hallituksen tulisi ottaa verovuoto vakavissaan, Kontula vaatii blogissaan julkaistussa tiedotteessa.
Lue lisää:
Hallintarekisterien verovuoto tukittavissa (annakontula.fi 24.10.2015)
|||
Etusivun kuva: Anna Kontula eduskunnassa. Kuvaaja: vasemmiston eduskuntaryhmä
*
Miksi tehdä tuollainen monimutkainen ehdotus, koska tietojenvaihto tehostuu joka tapauksessa vuoden 2017 alusta? Kontulan ehdotus ei millään etenisi laiksi ennen sitä ja sisältää monia hankalia vaatimuksia. Miten esimerkiksi amerikkalainen sijoittaja käytännössä voisi ilmoittaa omistavansa suomalaisia pörssiosakkeita hallintarekisterin kautta? Kuinka monimutkainen tämä ilmoitus olisi ja miten varmennetaan ulkomaisen sijoittajan ilmoitus oikeaksi? Montako virkamiestä tarvitaan selvittelemään kymmeniä miljoonia erillsiä ulkomaisia omistuskia eri suomalaisissa pörssiyhtiöissä? 30 prosentin lähdeverokin on suuruudeltaan ”järkyttävän” suuri.
On totta, että Suomi allekirjoitti vuosi sitten sopimuksen automaattisesta pankkien sekä rahoitus- ja vakuutuslaitosten tilitietojen vaihtamisesta vuodesta 2017 lähtien. Sopimuksessa on mukana lähes 50 valtiota ja oikeusaluetta. Sopimus ei siis estä hallintarekisteröintiä, se vain kaventaa toimintakenttää.
Sopimuksessa edellytetään, että osapuolet soveltavat Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n hyväksymää yhteisen automaattisen tietojenvaihdon mallia (Common Reporting Standard). Common Reporting Standard (CRS) velvoittaa allekirjoittajamaiden veroviranomaisia, rahoituslaitoksia sekä rahastoja ja säätiöitä luovuttamaan vero- ja tilitiedot sekä ilmoittamaan sijoitustoiminnan tuotot (mukaan lukien korot ja osingot).
Sopimus on askel oikeaan, mutta ei tuki verovuotoa, sillä sopimus ei kata kuin allekirjoittajamaat. Iso ongelma on torjuntajärjestelmä, joka tuppaa keskittymään kahdenvälisiin sopimuksiin. 30 prosentin lähdeveron kauneus piilee siinä, että se koskee kaikkia hallintarekisteröityjä osakkeita riippumatta maasta, maanosasta tai oikeusalueesta. Vaikka veronkierto onkin nykyään kansainvälinen ongelma, siihen voidaan vastata kansallisilla toimenpiteillä.
Verohallituksen vuoden 2010 arvion mukaan pelkästään Iso-Britanniassa olevien osingonsaajien nimiin tehtyjen järjestelyjen arvioidaan aiheuttavan Suomelle 200-500 miljoonan euron veromenetykset. Muiden maiden osalta menetykset ovat minimissään 100 miljoonaa. Kyse ei siis ole ihan pikku rahoista ja argumentti hankala toteuttaa ei voi olla este, sillä jo nyt suomalainen osinkoverotus on niin vaikeaselkoista, että sitä tulkitsemaan vaaditaan muutama professori, pari ekonomisti ja kaikki Suomen veroasiantuntijat.
Ymmärrän toki opportunismin, sillä samanlaisen asenneilmapiirin kohtasi esim. Yhdysvalloissa FATCA-asetus, johon 2017 Euroopassa käyttöönotettava mallikin perustuu. Jostain sen muutoksen pitää lähteä.