Teksti: LIISA AHOLA, kuvat: PENTTI HÄNNINEN
‒ Punavihreä tulevaisuus -asiakirja hyväksyttiin vuoden 2013 puoluekokouksessa visioksi maailmasta, jollaista vasemmistoliitto tavoittelee, sanoi valtiotieteen tohtori Jouko Kajanoja keskiviikkona Tampereella.
‒ Tulevaisuusasiakirja ei ole oikein tullut tunnetuksi edes oman puolueen keskuudessa, vaikka se on ainutlaatuinen visio luultavasti koko maailmassa. Ei ainakaan Euroopassa ole millään, edes vasemmistolaisella puolueella, vastaavaa, pahoitteli Kajanoja kiittäessään Keski-Tampereen Vasemmistoa asiakirjan nostamisesta keskusteluun.
Keski-Tampereen Vasemmisto on startannut uuden keskustelupiirin Vasemmistoliiton tulevaisuusasiakirjasta. Ensimmäisessä kokoontumisessa pohdittiin sopivaa lähestymistapaa milteipä unohduksiin vaipuneen asiakirjan käsittelyksi. Monessa mukana ollut ja oleva Veijo Laitinen keksi kuningasajatuksen:
‒ Kutsutaan Jouko Kajanoja puhumaan siitä. Hänhän sen tuntee, koska oli ollut sitä koko ajan tekemässä.
Konkreettinen utopia
Asiakirjan sisäöltöä on arvosteltu liian teoreettiseksi, liian utopistiseksi, liian etäiseksi todellisuudesta. Tohtori Kajanoja vakuutti, että arvostelu on perusteetonta, sillä jokainen asiakirjan sisältämä asia on jollakin tavalla jo toteutettuna jossakin. Kyse on maailman uudella tavalla hahmottamisesta ja uudenlaisesta ajattelusta. Kyse on myös tarpeesta palata alkuperäiseen sosialistiseen ajatteluun.
Punavihreä tulevaisuus -asiakirja edustaa itsessään jo konkreettista utopiaa. Se on yleisen älyn yhteistuotantoa. Monet ihmiset ovat tuoneet mentaaliset kykynsä yhteen ja siitä on muodostettu uudenlaisen tulevaisuuden visio. Kukaan yksittäinen ihminen ei ole velkomassa siitä itselleen edes kunniaa saati siten taloudellista hyötyä. Näin tulisi tulevaisuudessakin toimia.
Mikä pakottaa muuttumaan?
Kapitalismin kultaiset vuosikymmenet ovat takana. Kun toimeentulo on turvattu, lisähyödykkeistä tulee haitakkeita. Mielipidemittaukset ovat osoittaneet ihmisten toivovan onnea, terveyttä ja hyviä ihmissuhteita paljon enemmän kuin vaurautta ja kunniaa. Myös realiteetit asettavat reunaehtoja:
- Ekologiset rajat ylitetään
- Hyvinvointivaltion käsite muuttuu
- Jaettava ei kasva jakajien suhteessa
Tärkeiksi asioiksi nousevat omistaminen, valta ja tuotanto. Uusi teknologia on keskeisessä asemassa. Fossiilisten polttoaineiden käytöstä tulisi päästä eroon niin pian kuin mahdollista.
Tällä hetkellä tehtävien muutosten vaikutus on lähinnä kosmeettista. Prosentin tai parin alennus päästöissä vuositasolla on liian hidasta. Kulutus on jo ylittänyt 25 prosentilla maapallon mahdollisuudet kestää tätä tasoa.
Ongelmallista on, että suuri osa maapallon ihmisistä elää huomattavasti alhaisemmalla kulutustasolla. Tarvittaisiin neljä maapalloa turvaamaan kaikille ihmisille sama kuluttaminen kuin länsimaisilla ihmisillä on.
Uskalla unelmoida, millaisen maailman sinä haluat: Ihmisoikeudet ovat yhtäläiset kaikille? Valta ja demokratia kulkevat käsi kädessä henkilö ja ääni -periaatteella, ei euro ja ääni -periaatteella? Omistamista ja tuotantoa on uudistettava? Ajatus työstä tulee muuttumaan? (Kasvatus ja hoiva eivät tuhoa maapalloa. Myös kotona tapahtuva hoiva on työtä.)
Suurin haaste on ajattelutavan muuttuminen!
Asiasta lisää verkossa:
Punavihreä asiakirja
*
Erittäin mielenkinntoinen ja uusi avaus oli minunkin paljon pohtimani asia, että EU:lta itse asiassa vaadittaisiin tietynlaista liittovaltiokehitystä. EUn hyvä kehitys edellyttää EUn vahvistamista markkinoiden vastavoimana. Tähän Kajanoja liitti vaatimuksen pankkien pilkkomisesta. Tämä on mielestäni järkevä avaus, koska moniknsallinen pääoma vaatii myös ylikansallista vastavoimaa. Tulokset toki riippuvat EU: sisäisistä voimasuhteista, Myös talouselämäm, monopolien ja Eu-virkamiesten läheoset suhteet ja etenkin kierto puoleltatoiselle ovat haitaksi kehitykselle (kts. pari artikkelia lobbareita ja ns. pyöröovi-ilmiöstä viimeisimmässä suomenkielisessa Le Monde diplomatiuessa.)
Punavihreä.
Jouko Kajanoja otti esiin monia vasemmistoa askarruttavista kysymyksistä.
Suurin ja ehkä vaikein kysymys on tulonjaosta. Tuskin on mahdollista tulevaisuudessa, että jokaisen ihmisen on päätettävissä, kuinka paljon tuhoaa maapallon rajallisia resursseja.
Mikäli halutaan, että edes jonkinmoinen tolkku kulutukselle tulee, niin se väistämättä tarkottaa kulutuksen säätelyä.
Se, kuinka kulutuksen säätely toteutetaan on sekä eettiinen, että juridinen kysymys. Minä en usko hyvään tahtoon.
Vaikka Kajanoja, ei suoraan sanonutkaan, kannattavansa kulutuksen sääntelyä, niin jostain rivien välistä, olin sen ymmätäväni.
Terveisin Pentti K. Hänninen