PIRKKO NIEMI
Suomen Akatemia julkaisi tutkimuksensa peruskoululaisten ja lukiolaisten uupumuksesta ja koulunkäynnin innostuksen puutteesta. Liian moni peruskoulun kuudesluokkalainen on väsynyt koulutyöhön. Lukiolaisista etenkin tytöt olivat uupuneita.
Asiantuntijat arvelivat syyksi kiireisen elämänrytmin ja vanhempien vaatimukset. Kukaan ei maininnut nettiä ja muuta tietotekniikkaa. Eräs kahdeksasluokkalainen tyttö kirjoitti Aamulehdessä, että koulun tulisi alkaa myöhemmin, niin ei väsyttäisi.
Pahimmillaan tilanne voi johtaa syrjäytymiseen koko yhteiskunnasta. Ja se vasta maksaa.
Mitä siis voitaisiin tehdä? Lasten vanhemmat voisivat osoittaa enemmän kiinnostusta lastensa koulutyöhön ja vaatia heiltä tiettyä rytmiä. Jos voi yökaudet olla netissä tai muussa mediassa, ei saa riittävästi unta, joka puolestaan vaikuttaa aivojen toimintaan ja kehitykseen. Tutkijat ovat juuri korostaneet unen tärkeyttä aivojen kehittymisessä.
Ruokailutottumukset ovat tärkeä osa lasten kehitystä. Huolehtivatko vanhemmat, että lapset syövät oikein ja terveellisesti? Liikunta ja riittävä ulkoilu ovat myös olennaisia jaksamisen kannalta.
Entä koulu? Turkulainen opettaja totesi, ettei koulu ole muuttunut sitten 60-luvun. Koulun pitää uudistua. Vanha tapa opettaa; oppilaat istuvat pulpeteissa ja edessä opettaja opettaa ei enää ole riittävän innostavaa. Kyseinen opettaja oli poistanut luokastaan pulpetit ja huomasi, että sillä oli merkitystä innostumisen lisääntymiseen.
Mouhijärven yhteiskoulu otti remontin jälkeen käyttöön pulpetit, joita voi muunnella eri asentoihin ja siinä oppilaat ovat keskenään läheisesti. Kokemukset ovat hyviä. On myös todettu, että ryhmässä tehtävät työt ovat mielekkäitä. Liikunnan lisääminen koulupäivän sisään on myös lisännyt jaksamista ja innostumista.
Lukiossa näkyy kilpailu ja liiallinen keskittyminen ylioppilaskirjoituksiin. On totta, että osa menee lukioon liian heikoilla tiedoilla. Työmäärä lukiossa lisääntyy peruskouluun verrattuna ja itsenäisen työskentelyn osuus kasvaa. Lukiossa näkyy paljon myös mielenterveysongelmia.
Jos hallituksen suunnittelemat leikkaukset toteutuvat, on vaarana, että luokkakoot kasvavat. Suuret opetusryhmät ja nykyiset opetusmenetelmät on riskinaltis yhdistelmä. Osa koululaisista voi jäädä opetuksesta jälkeen, mistä voi seurata ikäviä pulmia, kuten pinnausta ja läksyjen tekemättä jättämisiä.
Kuka sitten kantaa vastuun?
Hallituksella on toki vastuu päätöksistään, mutta se ei tee mitään yksittäisen oppilaan kohdalla.
Keskeinen vastuu jää vanhemmille ja opettajille koulussa. Mutta onko opettajilla mahdollisuuksia ja resursseja muutokseen?
Kyse on kuitenkin tulevista päättäjistämme ja eläkkeidemme maksajista. Tekee mieli todeta, kuten Lidlin mainoksessa; järki käteen ja oikeasti kehittämään ja luomaan uutta.
Kirjoittaja on sastamalainen psykoterapeutti
|||
Etusivun kuvassa Aleksanterin koulu Tampereella, kuvaaja Cai Melakoski
*