MARKO HEIKKILÄ
Martin Luther King jr. oli suomalaistenkin hyvin tuntema ihmisoikeusaktivisti. Hän oli tärkein ja näkyvin afroamerikkalaisten kansalaisoikeuksien puolesta taisteleva avainhenkilö. Martin Luther Kingin elämää esittelevä artikkeli aloittaa Vasen Kaista juttusarjan historian henkilöistä, jotka kirjoittaja arvioi muuttaneen maailmaa merkittävästi.
Martin Luther Kingin aloitti taistelunsa kansalaisoikeuksien puolesta jo 1950 – luvulla. Työ päättyi liian aikaisin, jo vuonna 1968 salamurhaajan luotiin. Kingin murha oli kiistatta poliittinen.
Martin Luther King syntyi Yhdysvaltojen syvän etelän osavaltiossa Georgiassa, joka on yhä edelleen tunnettu rasistista ja ennakkoluuloisista asenteistaan afroamerikkalaisia kohtaan. Tästä väkivaltaisesta ja ihmisoikeuksia polkevasta ympäristössä Kingistä kasvoi yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka sai suuria muutoksia aikaan.
Koulussa King oli lahjakas oppilas. Hän pääsi 15-vuotiaana Morehouse Collegeen, opiskelemaan lääketiedettä ja lakia. Valmistuttuaan Collegesta King hakeutui opiskelemaan teologiaa Crozer Theological Seminaryyn. Hän valmistui teologiksi, kuten hänen isänsä ja isoisänsäkin.
Muutosta ilman väkivaltaa
Martin Luther King uskoi vahvasti väkivallattomaan tapaan muuttaa maailmaa. Hänen esikuviaan oli muun muassa Mahatma Gandhi, jonka väkivallaton vastarinta puhutteli Kingiä.
Sysäyksenä Kingin työlle pidetään valkoihoisten amerikkalaisten ylivaltaan uskovien aktivistien polttopulloiskua Kingin kotiin. Hän perusti useiden seurakuntien pastorien kanssa Kristittyjen johtajien eteläisen liiton (Southern Christian Leadership Conference eli SCLC), jonka tarkoitus oli ajaa afroamerikkalaisten täysivaltaista tasavertaisuutta Yhdysvaltoihin. Yhdistyksen toimintaohjeena oli väkivallasta irtisanoutuminen.
Martin Luther Kingin asui 1950-luvulla Alabaman osavaltion pääkaupungissa Montgomeryssä. Kaupunki oli rotuerottelun, mutta vastaavasti myös afroamerikkalaisten kansalaisoikeuksien puolesta taistelevien aktivistien keskipiste.
Bussiboikotista alkoi toiminta
Montgomery nousi kansalliseen tietoisuuteen ensimmäisenä joulukuuta 1955.Tuolloin afroamerikkalaisten oikeuksia ajavan järjestön sihteeri Rosa Parks kieltäytyi antamasta linja-autossa istumapaikkaansa valkoihoiselle miesmatkustajalle. Poliisi pidätti Rosa Parksin, ja oikeus antoi Parksille tuomion häiriköinnistä. Parks valitti tuomiostaan ja Yhdysvaltain Korkein oikeus poisti ihonväriin perustuvan syrjinnän yleisissä linja-autoissa. Oikeuden päätöstä edelsi 381 päivää kestänyt linja-autoboikotti, jossa aktivistit kieltäytyi kulkemassa yleisillä linja-autoilla. Boikotti aiheutti suuria taloudellisia menetyksiä julkiselle liikenteelle ja samoin myös Montgomeryn kaupungin liikennöintiyrittäjille. Mielenosoitusten lisäksi boikotin taloudelliset vaikutukset edesauttoivat yhden syrjinnän sallivan lain kumoamisen.
SCLC:n presidenttinä King oli aktiivinen ja matkusti ympäri Yhdysvaltoja ja muuta maailmaa. Matkoillaan King kävi kertomassa ja opettamassa väkivallattoman vaikuttamisen keinoista. Hän teki vuonna 1959 kuukauden pituisen matkan Intiaan, jossa hän tapasi Gandhin perheenjäseniä. Vuosikymmenen lopulla King kirjoitti useita kirjoja, jotka käsittelivät sekä ihmisoikeuksiin liittyvä kysymyksiä että teologisia kysymyksiä muun muassa ihmisenä olemisesta.
Martin Luther Kingin taistelu kansalaisoikeuksien edistämiseksi oli jo 1950-luvun lopussa näkyvää. Afroamerikkalaiset olivat kyllästyneet rotuerotteluun, palkkojen epäreiluuteen ja muuhun epäoikeudenmukaiseen käytökseen. Vuonna 1963 Martin Luther King ja hänen johtamansa SCLC aloittivat Briminghamin kampanjaksi kutsutun protestien sarjan. Birminghamin protesteja järjestettiin monissa Yhdysvaltojen kaupungeissa, jotka olivat saaneet mainetta erityisen rasistisina ja kansalaisoikeuksia polkevina. King pidätettiin osallisuudesta protesteihin ja vankilassa ollessaan hän kirjoitti kansalaisoikeuksien manifestin, joka tunnetaan nimellä Kirje Birminghamin vankilasta. Manifesti on sujuvasanainen kansalaistottelemattomuuden puolustus.
Neljännesmiljoona mielenosoittajaa Washingtonin marssilla
Birminghamin protestien jälkeen vielä saman vuoden elokuussa Martin Luther King organisoi useiden kansalaisaktivistien ja uskonnollisten ryhmien kanssa tapahtuman, joka tunnetaan nimellä Washingtonin marssi työn ja vapauden puolesta. Tämä oli rauhanomainen ja poliittinen mielenosoitus, jonka tarkoituksena oli luoda toivoa syrjintää kokeville afroamerikkalaisille. Osanottajia mielenosoitukseen tuli arviolta 250 000 henkeä. Washingtonin marssi oli Yhdysvaltojen yksi merkittävimmistä kansalaisoikeuksien parantumiseen vaikuttaneista mielenosoituksista. Mielenosoitus oli ehkä suurin tekijä kansalaisoikeuksien kirjaamisesta myös Yhdysvaltojen lakiin. Kansalaisoikeuslaki 1964 teki rotuerottelusta lainvastaista. Laki kansalaisoikeuksista antoi tasavertaisen kohtelun kaikille amerikkalaisille ”rotuun, väriin, uskontoon, sukupuoleen ja kansalliseen alkuperään” katsomatta.
Washington marssilla Martin Luther King piti kuuluisan Minulla on unelma -puheensa. Puhe on tunteisiin vetoava ja retorisesti taidokas, mutta myös syvästi kriittinen Yhdysvalloissa vuonna 1964 vallinneeseen tilanteeseen.
Vuonna 1964 Martin Luther King sai Nobelin rauhanpalkinnon. Tämä tunnustus oli yksi askel afroamerikkalaisten äänioikeuden saamiselle 1965. Enää Yhdysvaltojen kongressi ja presidentti Lyndon Johnson eivät voineet estää ihmisoikeuksien toteutumista. Laki äänioikeudesta syntyi amerikkalaisten kauhistellessa televisioituja mielenosoituksia ja erityisesti poliisin väkivalta sai suurta kritiikkiä. Alabamalaiseen Selman kaupunkiin kerääntyi valtava määrä amerikkalaisia tukemaan afroamerikkalaisten oikeustaistelua. Mielenosoituksessa marssittiin Selmasta Montgomeryyn. Marssin johtajana toimi Martin Luther King ja marssilla oli myös presidentti Lyndon Johnsonin tuki ja hän oli määrännyt liittovaltion joukkoja turvaamaan yhdysvaltalaisen mielenosoitusmarssin ihmisoikeuksien puolesta.
Martin Luther King oli ehkä näkyvin henkilö amerikkalaisessa kansalaisoikeustaistelussa. Hän ei kuitenkaan ollut yksin. Kingin ohella oli paljon muita näkyviä henkilöitä, jotka olivat valmiita kohtaamaan poliisin mielivallan ja oikeusistuinten syrjivät tuomiot. Tyytymättömyys afroamerikkalaisten keskuudessa oli valtavaa. Amerikkalaisten aktiivinen vaikuttaminen niin mielenosoituksissa kuin kansalaistottelemattomuudenkin kautta, sai aikaan lainmuutokset, joilla jokaisen yhdysvaltalaisen tasa-arvoiset kansalaisoikeudet saatiin voimaan.
Rasismin vastustajille tärkeä juuri nyt
Martin Luther King on yhä vuonna 2016 monelle tasa-arvon puolustajalle esikuva. Valkoihoinen länsimainen ihminen on yhä edelleen etuoikeutettu muihin lähimmäisiinsä verrattuna. Onkin ehkä hyvä kysyä, miten 1950-luvun Amerikassa valkoihoisen rodun ylemmyyteen uskovat aktivistit vertautuvat tämän päivän rasisteihin.
Itse näen paljon yhtäläisyyksiä. Ihmisarvon ja ihmisoikeuksien vähättelyn lisäksi tämän päivän rasisteilla on samat väkivallan keinot käytössään. Uhkailun ja vihapuheen lisäksi jotkut rasistit ovat valmiita äärimmäiseen väkivaltaan. Muun muassa viime aikojen polttopulloiskut turvapaikanhakijoita vastaan Suomessa ja muualla Euroopassa ovat törkeitä väkivallantekoja. Niiden motiivina on viha ihmisiä kohtaan. Ilmiö on täysin sama, mitä vastaan Martin Luther King taisteli. Suomi, Eurooppa ja koko maailma tarvitsee yhä edelleen omat martin luther kinginsä. Rasismin ja äärioikeiston uhka ei ole hävinnyt minnekään.
Lisää aiheesta muualla verkossa
The King Center (King -keskus, englanniksi)
III
Artikkelin kuva: Herman Hiller / New York World-Telegram & Sun [Public domain], via Wikimedia Commons.