JOUNI SIRÉN
Fortumin sähkönsiirtoverkkojen myynti Carunalle on käynnistänyt surkuhupaisan selittelyketjun. Entiset elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) ja omistajaohjausministeri Pekka Haavisto (vihr) pallottelevat vastuuta. Haaviston mukaan ostaja vakuutti, että se maksaa veronsa Suomeen eikä hintoja nosteta ”dramaattisesti”.
Luottamus on tietysti hieno asia, mutta bisneksessä se ei riitä.
Vasemmistoliiton vastustuksesta huolimatta Caruna sai kuin tarjottimella 650 000 asiakasta, joilla ei ole valinnanvaraa. Ei ihme, että yksi Carunan omistajista, australialainen First State Investments, kehuu mainosvideossaan, että voitot ovat varmat, kun kilpailua ei ole ja hintoja voi aina nostaa. 50 miljoonan euron voittonsa Caruna on kikkaillut veroparatiisiin.
Vapaavuoren ja Haaviston yllättyneisyys on sikäli outoa, että First State Investments on tehnyt kauppoja Suomen valtion kanssa ennenkin. Se on mukana Digitassa, jolle valtio myi Suomen tv-ja radioverkon. Jos verkko olisi pidetty valtiolla, voitot Ylen ja kaupallisten mediatalojen vuosittain maksamista 80–90 miljoonasta eurosta eivät valuisi veroparatiisiin. Digita teki vuosina 2007–2013 yli 180 miljoonaa euroa voittoa, josta ei maksettu Suomeen veroa juuri lainkaan.
Töppäykset olisi voitu estää Tampereen mallilla. Tamperelaiset eivät ole Caruna-ansassa, koska sähkönsiirtoverkkomme on yhä kaupungin sähkölaitoksen hallussa, vaikka aika ajoin onkin väläytetty sähkölaitoksen yksityistämistä.
Tampereen mallia pitäisi toteuttaa koko maan peruspalveluissa. Kukaan ei tule toimeen ilman sähköä, lämpöä ja tietoliikenneyhteyksiä. Miksi niiden pitäisi olla yksityisyritysten rahantekoautomaatteja? Järkevää olisi pitää ne julkisessa hallinnassa eli käyttäjiensä omistuksessa.
Toivottavasti Tampere otti opikseen tietotekniikkakeskuksen myynnistä. Tuottava kaupungin yksikkö myytiin vuonna 2010 Fujitsulle, joka ulkoisti työt ulkomaille. Nyt Tampereen kaupunki ostaa palvelut yksityisiltä yrityksiltä. Ulkoistamisesta luvattuja säästöjä ei ole näkynyt.
Tampere ja naapurikunnat suunnittelevat yhteistä jätevedenpuhdistamoa. Sulkavuoren keskuspuhdistamon asiakkaiksi tulee aikanaan 300 000 pirkanmaalaista. Tällainen monopoli olisi varmasti herkkua yksityisille sijoittajille.
Jos ja kun joku keksii ehdottaa keskuspuhdistamon myyntiä, kannattaa muistaa Britannian kokemukset. Siellä yksityistettin vuonna 1989 iso osa vesilaitoksista. Sen jälkeen kolmasosa niiden asiakkaiden vesimaksuista on mennyt omistajien osinkoihin ja veronvälttely on yhtiöissä normaali käytäntö.
Valtakunnan hallitus tosin ei näytä ottavan onkeensa. Sen jälkeen, kun puolet Fortumista yksityistettiin, valtio on menettänyt osinkoina runsaat kolme miljardia euroa. Valtio on myynyt omistuksiaan myös muun muassa Stora Ensossa, Valmetissa, Kemirassa, Outokummussa, Veitsiluodossa ja Rautaruukissa.
Silti pääministeri Juha Sipilä (kesk) aikoo edelleen panna yhteistä omaisuutta lihoiksi.
Kirjoittaja on Tampereen Vasemmiston puheenjohtaja.
Lyhennetty versio kirjoituksesta on julkaistu myös Aamulehden yleisönsastossa 18.2.2016.
III
Etusivun kuva on Flickr-kuvanjakopalvelun vapaasti käytettävä Creative Commons 2.0 -kuva, jonka kuvaajaksi on merkitty Frankielon.
Olen Jouni Sirénin (AL 18.2.) kanssa samaa mieltä Caruna -kaupasta päättäneiden poliitikkojen selittelyketjun surkuhupaisuudesta. Paavo Arhinmäen (vas) toiminta ministerivaliokunnassa kuitenkin osoittaa, että kyllä poliitikot kykenevät arvioimaan päätöstensä seuraukset. Fortumin sähköverkkojen myynnin osalta ei ministerivaliokunta ollut yksimielinen.
Tampereen kaupunginvaltuusto ei myöskään 19.10.2015 kumonnut yksimielisesti aikaisempaa Tampereen sähkölaitosta koskevaa valtuuston linjausta, ettei energialiiketoimintojen myyntiä saa valmistella. Esitin, että virkamiehille ei anneta valtakoalition esittämää lupaa ryhtyä valmistelemaan sähkölaitoksen myyntiä. Hävisin äänestyksen.
Siltä osin Sdp:n luottamushenkilöiden tunteikas kirjoitus (AL 19.2.) pitää paikkansa, että kuntalaki edellyttää Tampereen sähkölaitoksen kaupan hyväksymisen valtuustossa. Sen enemmistö voisi estää sähkölaitoksen tai sen osien myymisen. Valtuusto voisi myös antaa kielteisen ennakkokäsityksen sähkölaitoksen tytäryhtiöiden myyntiin. Tampereella on tosin ikäviä perinteitä luovista ratkaisuista. Mikäli nykymeno jatkuu, sähkölaitoksen myynti tapahtuisi vasta kuntavaalien jälkeen Rantaväylän tunneliratkaisun tapaan, etukäteen sovitulla tavalla.
Tampereen valtakoalitio ei ole suostunut investointikattoon vaan lähtenyt velan kasvattamisen tielle.
Tänä vuonna kaupungin velka lisääntyy vähintään 110 miljoonaa. Ratikka, kansi ja Areena, rakenteellinen pysäköinti, läntinen oikorata, järjestelyratapihan siirto, maauimala sekä uusi jätevesipuhdistamo maksavat useita miljardeja. Velkaantumisella on rajansa. Ilman investointien priorisointia Tampereen on realisoitava yhteistä omaisuutta. Sähkölaitoksen lisäksi listalle nousee vielä vesilaitos.
On vastuutonta sulkea silmät päätösten seurauksilta. Mikä muu intressi yksityisillä sijoittajilla on kuin tehdä monopolillaan rahaa niin paljon kuin mahdollista? Miksi sähkölaitoksen uusi omistaja ei tekisi Tampereellakin carunat?
Ideologinen fantasia yksityistämisen autuudesta on hölmöyttä.
Aarne Raevaara
kaupunginvaltuutettu
Raevaaran valtuustoryhmä (AR)
Kirjoitus julkaistiin Aamulehdessä 23.2.2016 ilman viimeistä lausetta.
Ja ketkäs oli silloin hallituksessa…..
Lokakuussa 2015 Tampereen kaupunginvaltuuston selkeä enemmistö antoi virkamiehille luvan ryhtyä valmistelemaan Tampereen Sähkölaitoksen myyntiä. Lupaa vastustivat PS-ryhmän lisäksi vain Timo Vuohensilta (Kesk) ja Jari Heinonen (SKP). Kaikki muut, jotka nyt ilmoittautuvat myynnin vastustajiksi, yrittävät peitellä ymmärtämättömyyttään yksityistämisideologiansa vaikutuksista.
Hyvin sanottu…männävuosina kun Puolustusvoimat ulkoisti siivouksia ym.palveluita, oli kunniakkaasti PV itse myös myöntämässä julksiesti että ulkoistamsiella ei saavutettu säästöjä.