Teksti ja kuvat: JOUNI KALLIOLUOMA
‒ Työntekijöitä oli irtisanottu, mutta takaisinottovelvoiteaika oli edelleen päällä. Sen vuoksi väki ei tehnyt ylitöitä. Päällikkö tuli minulta kyselemään, miksi väki ei tee ylitöitä. Sanoin, että en tiedä, pitää varmaan kysyä työntekijöiltä itseltään, muistelee Antti Salonen ensimmäisiä kokemuksiaan luottamusmiehenä.
‒ Mikset sinä tee ylitöitä, kysyi päällikkö? Sanoin, ettei ole edes kysytty. No, pääsisitkö ensi viikonloppuna? Vastasin, että en nyt, mutta ehkä joskus. Päällikkö perui Murikan kurssihakemukseni. En kyllä ole sen jälkeenkään koskaan ylitöihin ehtinyt.
Salosen kokemuksen mukaan hyvän luottamusmiehen pitää olla jämäkkä ja reilu sekä tasapuolinen. Sosiaalisuutta pitää olla ja neuvottelutaitoa sekä kykyä lukea ihmisten tuntemuksia. Eikä passaa hermostua, vaikka asetelma olisi kuinka tiukka. ”Karavaanari on kaikkien kaveri.”
‒ Ja pitää olla johdonmukaisesti sen takana, mitä on sanottu ja sovittu. Yhdet puheet ja sillä selvä, ei soudeta ja huovata. Voi sanoa, että on tehnyt sen, mitä puhuttiin, vaikka äänestys tai neuvottelu hävittiin.
Luottamusmiesuran ikäviä kokemuksia kysyttäessä Salonen kertoo joskus alkuvaiheessa huomanneensa sen, että työnantaja saattoi käyttää työtä rangaistuksena.
‒ Erään palaverin aikana valmistuspäällikkö huomasi olevansa väärässä ja rankaisi minua siitä. Minut laitettiin ajamaan ympyrää tuonne kivelle. Nykyään tullaan kyllä toimeen hyvinkin, kulmat ovat kai vähän pyöristyneet.
Edunvalvonnassa tarvitaan kaikkia työntekijöitä
Hauskoista sattumuksista Salonen muistelee sitä, kun konepajakoulun rehtorin kanssa syntyi vääntö korpilakosta. Työntekijät menivät pariksi päiväksi lakkoon. Myös konepajakoulun oppilaat olivat lakossa. Heiltä evättiin kahden päivän palkka. Kun asiaa alettiin puida, selvitin, että eiväthän oppilaat voi olla täällä keskenään. Muiden työntekijöiden lakon vuoksi oppilaidenkin työ oli estynyt.
‒ Lopputulema oli se, että palkkaa lakkopäiviltä ei maksettu. Sen sijaan pojat saivat stipendin, joka sattumalta oli kahden päivän palkkaa vastaava summa.
Pieniä hienoja kokemuksia on vuosien mittaan tullut paljonkin. Erilaisten vääntöjen jälkeen on saatu neuvoteltua erilaisia palkkioita eri puolille taloa. Luottamusmiehenä on hienoa nähdä ihmisten iloa. Kyseessä saattaa olla aika pienikin juttu, mutta kun ihmiset tulevat onnellisiksi, sitä itsekin tuntee, että on onnistunut.
‒ Olen jeesaillut vuokratyöntekijöitä, joiden asema on mikä on. Eräässä tapauksessa vuokramiesten työsopimukseen oli kirjattu irtisanomisaika työehtosopimuksen mukaiseksi. Sopimus oli kuitenkin määräaikainen eikä siitä käynyt ilmi, että se olisi sekamuotoinen. Selvitin vuokrafirman edustajalle, että koska sopimus on määräaikainen, on se voimassa sopimuskauden loppuun asti. Sopimuksen mukaan työnantaja saattoi siirtää työntekijän muihin saman alan kohteisiin. Niitä ei vuokrafirmalla kuitenkaan ollut osoittaa. Niinpä, kun muuta sopimuksen mukaista työtä ei ollut tarjota, olivat pojat kesän kotona täydellä palkalla.
‒ Välillä todella harmittaa, kun joku sanoo, ettei liitto tee mitään. Ammattiyhdistysliike mielletään ikään kuin vakuutukseksi, jonka maksamalla on oikeutettu kaikkiin mahdollisiin etuihin ilman, että itse tarvitsisi tehdä mitään. Pitäisi tajuta, että ammattiyhdistys on yhdistys, johon kuulutaan ja jossa pitäisi toimia. Tehokas edunvalvonta vaatii kaikkien aktiivisuutta, mietiskelee Salonen ammattiyhdistysliikkeen roolia ja vaikutusvaltaa.
Salonen muistelee, miten Elinkeinoelämän Keskusliiton, EK:n Lasse Laatunen kertoi kunnioittavansa työntekijöiden edustajia. Hän sanoi heidän käyneen niin kovat koulut, etteivät neuvottelut heidän kanssaan ole koskaan helppoja. Salosen mukaan tuossa on paljon totta:
‒ Jotta voi lähteä pajoilta porukkaa edustamaan, on ensin ollut opittava pärjäämään porukan kanssa eikä siinä pääse vähällä.
Niin sanotun yhteiskuntasopimuksen tekeminen on ollut melkoista vääntöä.
‒ Itse ajattelen, että kun sopimuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä päätetään, pitää uskoa, että sopimuksella saadaan oikeasti työpaikkoja. Jos siihen ei oikeasti uskota, pitää sopimus hylätä.
Ammattiyhdistysaktiivi seuraa ja vaikuttaa
Antti Salonen aloitti työuransa Nordberg Lokomolla, kivenmurskainhuollossa. Välissä oli armeija ja sen jälkeen paluu Lokomolle. Yhdessä vaiheessa Salonen vaihtoi Perlokselle tekemään kännykänkuoria. Hän myös opiskeli ammattikorkeakoulussa sähkötekniikkaa, mutta kun rahat olivat vähissä, niin koulu jäi.
Sandvikilla hän aloitti vuonna 2004 ja on siitä asti ollut yhtiön palveluksessa. Eri tehtäviä on kertynyt monipuolisesti; voimayksikkö, säiliösolu, puomikokoonpano, linjakokoonpano, osakokoonpano.
Ammattiyhdistysliikkeen luottamustehtävät kutsuivat, kun Jorma Siltanen joskus vuonna 2007 pyysi mukaan Metallin vaaleihin. Salonen ryhtyi ehdokkaaksi ja pääsi vuonna 2008 läpi. Hän on myös osallistunut Metallin valtakunnalliseen nuorisotoimikuntaan. Luottamusmiestehtävät hän aloitti osaston varaluottamusmiehenä, sitten luottamusmiehenä, tehtaan varapääluottamusmiehenä ja 2015 alusta pääluottamusmiehenä. Metallin liittokokouksessa 2012 hänet valittiin liiton hallitukseen nyt kuluvalle kaudelle.
Ay-hommat vievät aika lailla Salosen aikaa. Niinpä hän on koittanut jättää kotikaupunkinsa Tampereen kunnallispolitiikan ja muun vaikuttamisen muille. On hän kuitenkin vasemmistoliiton Pirkanmaan piirijärjestön varapuheenjohtaja.
‒ Seuraan kyllä kaikkea mahdollista politiikkaa. Piirin toiminnan pitäisi syventyä entisestään; pitäisi miettiä, mitä varten ollaan olemassa ja mitä on tarkoitus saada aikaan.
Luottamusmiestehtäviin Antti Salosta innosti pyrkimään halu vaikuttaa yhteisiin asioihin. Hän kokee, että hänessä on aatteen paloa; työväenhenki on luissa ja ytimissä. Eri ihmiset innostivat menemään mukaan. Lisäksi hän oli aktiivisesti nuorisotoiminnassa mukana edeten siinäkin puheenjohtajaksi.
Lopuksi Salonen pohtii julkisten hankintojen tekemistä ja kilpailuttamisia ja niiden epäonnistumisia.
‒ Kotimaisten yritysten asemaa pitäisi kilpailutuksissa esimerkiksi tiukemmilla laatukriteereillä vahvistaa ja muutenkin suosia innovatiivisten ja kestävien tuotteiden hankkimista. Tampereelle tilattiin sähköbussit Puolasta. Saa nähdä, mitä siitä seuraa. Näkisin tärkeäksi, että tulevat pikaratikat hankittaisiin Transtechilta.
Pääluottamusmiessarjassa ilmestynyt:
Luottamusmiehellä pitää olla kova pää (Rauno Lehtinen, 29.2.2016)
Sankari puun ja kuoren välissä (Petri Sorvali, 3.2.2016)