Teksti: LIISA AHOLA, kuvat: CAI MELAKOSKI
Tullessani turistiksi Tampereelle kauan, kauan sitten setäni vei minut katsomaan Sorsapuistoa. Se oli silloin 1960-luvun alussa hyvin toiminnallinen, kaunis ja maalaistytölle täydellinen kaupunkielämys. Lampi oli täynnä lintuja, hoidettuja ja vapaita. Kaksi mustaa joutsenta lipui sadunomaisina ja rakastuneina tyvenellä pinnalla.
Liikennepuistossa oli kivaa. Ei siellä tietenkään oikea poliisi ehtinyt koko päivää olla, mutta viesti oli tärkeä: kaikkien piti oppia käyttäytymään liikenteessä oikein.
Liikennepuistossa sai silloin myös ajaa omalla polkupyörällä, mutta useimmat lapset halusivat ajaa autoilla. Ikäraja oli 12 vuotta. Tampereelle perustettu lasten liikennepuisto oli ensimmäinen laatuaan Suomessa vuonna 1956.
Äidit katselivat rentoutuneina lasten kahluualtaan vierellä pieniä lapsukaisiaan iloisissa vesileikeissä lämpimänä kesäpäivänä. Minusta oli hienoa, että lapset saivat kahlata vedessä. Oli siellä Sorsapuistossa myös muita leikkivälineitä: liukumäki, karuselli, hiekkalaatikko, keinut ja mahdollisesti muitakin, unohtamiani. En itse enää oikein ollut leikki-ikäinen.
Puistossa toimi myös pari puistotätiä. He katsoivat pientä maksua vastaan leikki-ikäisiä lapsia. Nykyisin toimintaa kai sanottaisiin lapsiparkiksi. Hoidossa olevien lasten määrä vaihteli ja ryhmät saattoivat olla suuriakin. Tädit menivät puistoon aamupäivisin ja iltapäivisin. Äidit tai apulaiset toivat lapset tädille hoitoon. Luulen tätien olleen puistossa kolme tuntia kerrallaan.
Lammen rannalla oli paljon erilaisia lintuja häkeissään. Mustien joutsenten lisäksi siellä oli myös laulu- ja kyhmyjoutsenia, kaikenlaisia ankkoja, sorsia ja ennen kaikkea riikinkukkoja. Pääsin ihailemaan riikinkukon levitettyä pyrstöä. Se oli mahtava näky. Linnut tuotiin Sorsapuistoon vuonna 1939. Talvet linnut oleskelivat kaupungin lintulassa. Kesäisin linnuilla oli tilavat ja hyvät oltavat avarissa häkeissään.
Sorsapuiston kesään kuuluu ehdottomasti kioskista ostettu jäätelö, röyhkeiden lokkien ilmapommien karttaminen ja suurien tuuheiden puiden viileä vihreys. Nämä tunnelmat ovat löydettävissä sieltä edelleen. Mustat joutsenet ja riikinkukot ovat enää vain muistoja, niin kuin ahdas ja vähän eriskummallinen eläintarhakin naapurissa. Leijonien majesteettisuus kyllä siinä ahtaudessa pääsi oikeuksiinsa. En pitänyt eläintarhan hajusta enkä huonosti käyttäytyvistä apinoistakaan. Eläimillä oli liian vähän tilaa ja liian vähän virikkeitä.
Sorsapuisto on muuttunut vuosien saatossa paljon. Aluksi siellä oli kirkasvetinen lähde, joka laajeni. Sen reunat rämettyivät rumiksi ja pahanhajuisiksi. Sorsapuistosta tuli niin sanottu varatyömaa kaupungin haluttua antaa työtä lukuisille työttömille 1930-luvun laman aikana kaupunki. Lammikko perattiin ja puisto rakennettiin ihmisvoimin. Apuna olivat lapiot, kuokat ja kottikärryt. Työmiehet saivat käydä aamuisin syömässä lautasellisen puuroa Tammelan Voimassa. Palkkaa työmiehet saivat 60 prosenttia normaalipalkasta. Silloin ei ollut työttömyyskorvauksia, mutta hädässä olevia haluttiin auttaa.
Suomeen oli levinnyt 1920-luvulla puutarhakaupunkiajatus Englannista. Kaupin omakotitaloalue puutarhoineen on sen ilmentymä. Kaupunkisuunnittelussa haluttiin lisätä kaupunkien viihtyisyyttä ja korottaa kaupungin statusta suunnittelemalla viheralueita. Nykyisin puistojen sanotaan olevan kaupungin keuhkot. Puut puhdistavat kaupungin saasteista ilmaa ja tuottavat happea fotosynteesissä.
Sorsalammen keskustaa hallitsee suihkulähde. Puistoa reunustaa etelässä Tampere-talo, jonka valot ovat juuri syttyneet, ja heijastuvat lammen pinnassa.
Tänä päivänä näemme kliinisen ja puhtautta hohtavan Tampere-talon musiikin tyyssijana. Tampereen filharmonian konsertit ovat pääasiassa siellä. Nykyinen kapellimestari Santtu-Matias Rouvali haluaa välillä tuoda musiikin ulos talosta kaiken kansan kuultavaksi. Tampere-talossa pidetään suuria kansainvälisiä kongresseja musiikin ohella. Tampere-talon valmistuminen muutti Sorsapuiston ilmettä. Liikennepuisto siirrettiin Kalevaan, lasten kahluuallas poistettiin ja leikkialuetta suurennettiin.
Lasten leikkipuisto vastaa nykyajan vaatimuksia turvallisine välineineen, turvahiekkoineen ja kimmoisinen alustoineen. Välineet ovat kehittäviä ja liikunnan iloon ohjaavia, mutta mahtavatkohan ne kehtittää lapsen luovuutta ja inspiroida mielikuvitusta? Lasten leikkipuiston lisäksi Sorsapuistossa on yli 15-vuotiaiden kuntoiluvälineitä. Ne ohjaavat myös aikuisia kohentamaan kuntoaa ulkoilmassa. Havaintojeni mukaan niiden laitteiden innokkaimmat käyttäjät eivät kuitenkaan täytä ikäsuositusta. Ehkä pituussuositus olisi viisaampi ratkaisu. Kaupungissa ei liiemmin ole aikuisen kokoisille lapsille tekemistä.
Kaupunki panostaa lähes kaiken kesävirkistystoiminnan kehittämisen Särkänniemeen. Sinne on tuotu eläimiä lasten ihasteltavaksi. Idea tietenkin palvelee perheitä. Isommat lapset saavat vauhtia laitteilla ja lapset pääsevät Koiramäkeen. Sorsapuiston linnut ovat enää liki muisto vain lokkeja, naakkoja, puluja ja muutamaa sorsaa lukuunottamatta. Sentään jokunen kanahäkki on rivissä ja kukon kiekumisen voi kuulla. Eksotiikka on kadonnut ja se on mielestäni todella valitettavaa. Me kaikki emme ole ihastuneita kirkumisen ja laitteiden vonkumisen kuuntelemisesta. Olisi ihana odottaa riikinkukon pyrstön avautumista tai nähdä ankkojen tepastelevan arvokkaasti lammelle uimaan.
Tampereen kaupunkia pitää kiittää Sorsapuiston olemassaolosta. Vanhat puut rauhoittavat mieltä. Ne olivat ennen minua ja jäävät vielä olemaan minun jälkeeni. Ihmisten suhde puistoihin on muuttunut ja siitä iloitsen. Katselin haikeana Tanskassa 1980-luvulla ihmisten tapaa viettää sunnuntaita. He pakkasivat piknik-korin, ottivat mukaansa huovan ja kerääntyivät ystävien kesken kaupunkipuistojen nurmikoille. Meillä oli vielä niihin aikoihin Älä tallaa nurmikoita -kylttejä.
Onneksi osaamme ottaa mallia toisten kivoista tavoista. Myös yleisiä vessoja on ilmestynyt puistoihin. Hämmästelin Tanskan vessakulttuuria. Siellä oli siistejä ja hyvin hoidettuja vessoja. Maksu oli vapaaehtoinen ja vessoihin opastivat kadunkulmissa olevat viitat.Vieläkään hätä ei lue lakia. Siispä olisi hyvä, jos vessoja olisi enemmän.
Pienillä asioilla pystytään lisäämään viihtyisyyttä ja elämisen mukavuutta. Vaikka aika ja tavat muuttuvat, on ihminen mieltymyksineen ja tarpeineen hyvin hitaasti, jos lainkaan muuttuva.
Liisa Aholan Tampere-sarja Vasen Kaistassa:
Onko Eteläpuisto ylellisyyttä (29.6.2016)
Olen kiitollinen Tampereelle joukkoliikenteestä (3.3.2016)
Olen kiitollinen Tampereelle kirjastosta (19.2.2016)
Olen kiitollinen Tampereelle (9.2.2016)
Onkiniemen kulttuuritehtaan tulevaisuus yhä avoin (27.10.2015)
Kesäkaista: Hatanpään arboretum (14.7.2015)
*