JORMA MÄNTYLÄ
Toimittaja Pekka Lehtosen elämäkerta on mielenkiintoinen dokumentti Virosta neuvostovallan aikana ja sen jälkeen. Hän tarjoaa elävästi kirjoitettua taustatietoa historian käänteistä Tallinnan Radion suomenkielisellä osastolla 1960-luvulla sekä uudelleen itsenäisessä Virossa 1990-luvulla. Teos on historiantutkimuksen lähdeteoksena elämäkertojen joukossa keskimääräistä parempi.
Pekka Lehtonen (s. 1946) on pirkanmaalaisille tuttu Hämeen Yhteistyö -lehden päätoimittaja vuosina 1986–88. Hän työskenteli myös Kansan Uutisille, MTV3:lle, Kalevalle, Turun Sanomille, Savon Sanomille, Keskisuomalaiselle, Radio Novalle ja Suomen Tietotoimistolle. Asemapaikkoja olivat Moskova, Berliini, Varsova ja Tallinna. Pitkään Lehtonen kuitenkin teki töitä Tallinnan Radiolle. Siksi hän on rajannut elämäkertansa pääaiheeksi työn Tallinnassa.
Myönnän, olen Tallinnan Radion entinen kuuntelija, enkä ole ainoa. Tallinnan suomenkieliset lähetykset olivat aikoinaan suosittuja Etelä-Suomessa, missä ne kuuluivat hyvin keskipitkillä aalloilla 1035 kHz. Helsinkiläisen rakennustyömaan taukoparakissa saattoi kuulla kadulle asti 1970-luvulla Tallinnan Radion lähetyksiä. Pääkaupunkiseudun talojen katoilla näkee yhä Tallinnaan suunnattuja televisioantenneja. Ne hapettuvat vähitellen yleisön kaikottua. Viimeinen suomenkielinen radio-ohjelma lähetettiin 28.6.1998.
Suomessa oli 1980-luvun lopulle asti valtiollinen radiomonopoli. Siksi ulkomaiset radioasemat kiinnostivat. Olisiko niillä jotain kerrottavaa mitä Suomen valtion Yleisradiolla ei ollut? Mieleeni ovat jääneet Tallinnan uutiset Vietnamin sodasta. Suomen mediat suosivat yhdysvaltalaisia lähteitä. Ne kertoivat amerikkalaisten menestyksestä, kun Tallinnan uutisista saattoi päätellä Saigonin lähestyvän tappion. Minulle se oli iso asia ja todisti suomimedian puolueellisuutta.
Kävin kahdesti Virossa 1970-luvulla, kun Georg Ots -laiva oli aloittanut Urho Kekkosen ansiosta laivaliikenteen 1965. Näin taloudellisen jälkeenjääneisyyden. Totesin saman käydessäni Moskovassa, Petroskoissa ja Leningradissa. Kaikki ei ollut kuin Tallinnan radiolähetyksissä kuvattiin. Ristiriita ihmetytti. Liian keskitetty talous ja demokratiavaje eivät toimineet. Minulle ristiriita oli niin ilmeinen, että lopetin Tiedonantajan tilauksen, kun lehti leimasi 1980-luvun lopulla Mihail Gorbatšovin revisionistiksi.
Pekka Lehtonen palasi Tallinnan Radioon 1993. Kuvaus Viron uuden itsenäisyyden ajasta jää vajaaksi verrattuna ensimmäiseen työrupeamaan Neuvosto-Virossa. Surullisena Lehtonen toteaa suomenkielisten lähetysten loppumisen 1998. Uuden Viron tärkeimmät vientituotteet ovat viina sekä palkkojen polkeminen Suomen ja Ruotsin työmarkkinoilla. Maan itsenäistyessä 1991 väkiluku oli 1,5 miljoonaa. Nyt se on 1,3 miljoonaa. Yli 200 000 virolaista on muuttanut ulkomaille töihin. Tarton yliopiston ennusteen mukaan väkiluku putoaa alle miljoonan 2030-luvulla.
Viron viime viikon hallituksen vaihdos ja käännös vasempaan johtui raa’an markkinakapitalismin aiheuttamasta väestökadosta. Jotain on pakko tehdä, ja Viron oikeisto oli siihen haluton ja kykenemätön.
Virossa asuessaan Pekka Lehtonen tuntuu vältelleen kontakteja venäläisiin. He ovat ulkopuolisia, valloittajia ja miehittäjiä. Journalismiin ja tutkimukseen kuuluu eri osapuolten kuuleminen ja ymmärtäminen. Neuvosto-Viron joukkotiedotus toteutti täysin V. I. Leninin lehdistöteoriaa. Se on esitetty teoksessa Mitä on tehtävä (1902), jota Lehtonen ei mainitse. Tilalla on pari huonosti valittua Marx-sitaattia. Siksi vastausta vaille jää kysymys, miten ja miksi lehdistö toimi leniniläisen mallin mukaan Neuvostoliitossa ja Neuvosto-Virossa. Leninin lehdistöteoria selittää, miksi julkisuudella oli ja on Venäjällä eri merkitys kuin liberaalissa lännessä.
Nyky-Venäjän media nimittäin toimii edelleen leniniläisen mallin mukaan. Länsimaiset mediatutkijat ja journalistit eivät vaivaudu lukemaan Leniniä. Siksi he eivät ymmärrä Venäjää ja sen julkisuutta.
Juttua korjattu 8.12. klo 12.45: ”Pisimpään Lehtonen kuitenkin teki töitä Tallinnan Radiolle.” korjattu kirjoittajan alkuperäiseen muotoon ”Pitkään Lehtonen kuitenkin teki töitä Tallinnan Radiolle.” Pekka Lehtosen kommentin perusteella. Virhe tehtiin juttua editoidessa.
— — —
Lehtonen, Pekka: Tehtävä Tallinnassa. Helsinki 2016: Into-kustannus. 268 s. Hinta 24,90 €.
— — —
Lisätietoa
https://vasenkaista.fi/2016/08/tehtava-tallinnassa-historiaa-ja-nostalgiaa/
http://blogi.kaapeli.fi/jmantyla/20
*
Mäntylä ja tehtävä
Kiitos Jorma Mäntylälle kirjastani esittämäistä kommenteista. Ei minulla arvion sisältöön paljon huomautettavaa ole. Mutta tuntuu siltä, että pari sanaa siitä, mikä oli omassa mielessäni kirjan tarkoitus, olisi paikallaan. Se ei kai oikein selvinnyt Mäntylälle. Sanotaan vielä kerran. Kyseessä ei ole historian tutkimus Tallinnan radion suomenkielisistä lähetyksistä, ei Neuvosto-Virosta eikä Viron itsenäistymisestä. Kysymys on elämäkerrallisesta kirjasta siltä osin, mikä liitti minut ja Viron työssäni toimittajana. Kirjaan on valikoitunut tietenkin vain osa niistä asioista, joista olen kirjoittanut. Teoretisoinnin jätin tarkoituksellisesti ja luulen, että se lisäsi luettavuutta.
Siksi en maininnut myöskään Leninin lehdistöteoriaa, vaikka olen Leninini lukenut. Mielestäni koko kuvaukseni toimittajan työstä Tallinnan radiossa kertoo siitä, miten leniniläinen teoria toimi ja miksi se toimi. Mutta kun kirja ei ole tieteellinen tutkimus, jätin tämän oppi-isän mainitsematta.
Myös kontaktit venäläisiin jäivät vähemmälle, vaikka onhan niistäkin kirjassani. Haastattelin mm. Narvan venäläisjohtajia 1990-luvulla, kun he yrittivät erottaa Itä-Virunmaan muusta Virosta. Olen haastatellut ”lakkokenraali” Lebedeviä, joka yritti väkivalloin (aseetkin olivat jo valmiina) rynnätä Viron hallituksen rakennukseen. Olen myös haastatellut tavallisia Viron venäläisiä ja heidän joukossaan on ystäviänikin. Mäntylä opettaa, että journalismiin ja tutkimukseen kuuluu eri osapuolten kuuleminen ja ymmärtäminen. Kuuleminen kyllä ja sitä harrastin. Mutta en ymmärtänyt kansanjoukkoa, joka yritti vakivalloin ja aseilla uhaten vallata Viron hallitustalon.
Vielä pari korjausta. Oikeat tiedot olisivat löytyneet kyllä kirjastani. Mäntylä sanoo, että tein töitä monille medioille mutta pisimpään Tallinnan radiolle. Ylivoimaisesti pisimpään tein kuitenkin töitä Kansan Uutisille: 1971 – 1986, 1988 – 1991 ja vapaana toimittajana vielä vuoden 2004 loppuun asti.
Toinen virhe: 1970-luvulla Helsingin ja Tallinnan väliä ei kulkenut ”Georg Ots”, vaan ”Tallinn”. ”Georg Ots” valmistui olympiavuonna 1980 ja kulki kaupunkien väliä neuvostoajan loppuun asti.
Pekka Lehtonen
Tuo ”pisimpään Tallinnan radiolle” on editoijan, eli minun virheeni. Alun perin tekstissä luki, että ”pitkään”, mutta tein lauserakenteesta tulkinnan, että olisi ollut tarkoitus olla ”pisimpää”. Pahoittelen syvästi, että en julkaisukiireiden vuoksi tarkistanut asiaa Mäntylältä.