Hämeenkatu, Rantaväylän tunneli ja liikennekaaos

MIKKO AALTONEN
Viime viikolla apulaispormestari Pekka Salmi (sd.) ilmoitti, että Hämeenkadun itäpää avataan jälleen henkilöautoille. Ilmoitus aiheutti yhtäällä riemua ja toisaalla kritiikkiä. Vasemmistoliiton joukoista kuului enimmäkseen kritiikkiä. Kadun avaamiseen autoille käytetään useita kymmeniä tuhansia euroja rahaa, Tällä rahalla katu saadaan autoilijoiden käyttöön vain muutamiksi kuukausiksi ennen kuin raitiotien rakentaminen alkaa. Näistä rahoista populistit eivät jaksaneet muistuttaa, että olisiko rahat voi käyttää johonkin muuhunkin, kuten vanhustenhoitoon tai terveyspalveluihin.

Nyt perusteluna päätökselle on Tampereen keskustan ruuhkautunut liikenne. Rantaväylän tunnelin avautuminen on johtanut autoliikenteen kasvamiseen keskustassa, koska tunneliin ajon risteysjärjestelyt eivät toimi. Keskustelu ruuhkista näyttää kuitenkin vaimenneen. Ainakin Satakunnankadun osalta liikennevalojen uudelleen säätäminen näyttää vähentäneen ruuhkia jo ennen kuin Hämeenkatua ehdittiin avata yksityisautoille. Tamperelaiset ovat oppineet myös ajamaan uusia reittejä, mikä on myös vähentänyt ruuhkaa keskustassa.

Liikenneongelmien syyksi on nähty se, että Rantaväylän tunnelin puoliväliin ei rakennettu liittymää, josta olisi voinut ajaa kaupungin keskustaan tai keskustasta tunneliin. Tämän puutteen korvaamiseksi piti Hämeenkatu avata yksityisautoille. Nyt voidaankin pohtia, miten tähän on tultu.

Rantaväylän tunnelin rakentamista suunniteltiin aluksi hyvin yksimielisesti. Rakentamispäätöksen lähestyessä oli ehditty pohtia muitakin vaihtoehtoja. Kaupungin taloudellinen tilanne kuitenkin muuttui ja tunnelin vastustus kasvoi. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä äänesti yksimielisesti tunnelia vastaan. Päätös rakentamisesta syntyi pienellä enemmistöllä. Päätöstä tehtäessä oli suunnitelmista jätetty pois maanalainen liittymä, joka yhdistäisi tunnelin kaupungin keskustaan.

Liittymän kustannuksiksi arvioitiin useampi kymmenen miljoonaa euroa. Jos liittymä olisi ollut mukana suunnitelmassa, ja valtuusto olisikin 185 miljoonan euron tunnelihankkeen sijasta päättänyt reilusti yli 200 miljoonan euron hankkeesta, olisiko tunneli jäänyt rakentamatta? Olisiko porvaripuolueissakaan hyväksytty tällaista hintaa yksimielisesti? Kävikö päätöksenteossa niin, että valtuustoon vietiin tavallaan keskeneräinen tunneli, jotta rakentamispäätös saatiin ylipäänsä aikaiseksi? Todellisen ja kunnolla toimivan tunnelin kustannukset olisivat olleet yli kaksisataa miljoonaa. Pelättiinkö suunnitelman kaatuvan valtuustossa korkean hinnan vuoksi?

Puutteellista tunneliratkaisua paikataan avaamalla Hämeenkadun itäpää yksityisautoille. Tämä tuskin ratkaisee liikenteen ongelmia Tampereen keskustassa. Ratkaisu ei myöskään lisää viihtyisyyttä, kun Hämeenkadulle tulee läpiajoliikennettä. Keskustan yrittäjienkään tilanne tuskin paranee ohi ajavien autojen ansiosta. Pysäköintipaikkojakaan ei tule lisää, ja niitä on jo nyt aivan riittävästi muun muassa Hämpin parkissa.

Uusi, vaalien jälkeen aloittava valtuusto, joutuu puun ja kuoren väliin. Jos ennusteet hankalasta autoilusta Tampereen keskustassa toteutuvat, joutuu valtuusto valitsemaan keskustan liikenneruuhkien sietämisen ja Rantaväylän tunnelin kymmenien miljoonia maksavan keskustaliittymän välillä.  

Hämeenkadun itäpään avaamisella yksityisautoliikenteelle on pitkät juuret. Ne ulottuvat  haluun varmistaa Rantaväylän tunnelin toteuttaminen keinolla millä hyvänsä. Kustannusarvion laskemiseksi valtuuston päätettäväksi esitetystä tunnelisuunnitelmasta jätettiin maanalainen liittymä pois. Laskemalla kustannuksia varmistettiin tunnelin rakentamispäätös. Mutta perustuiko valtuutettujen päätös oikeisiin tietoihin, onkin sitten toinen juttu.

Kirjoittaja on Tampereen kaupungin apulaispormestari ja vasemmistoliiton  valtuustoryhmän puheenjohtaja.

Lisää aiheesta Vasen Kaistalla

Hämeenkadun itäpää hetkeksi yksityisautoilulle . mutta millä hinnlla? (20.1.2017)