JENNI SAXHOLM
Sunnuntain (21.5.17) Helsingin sanomien mielipidepalstalla Mikko Laakso, kokoomuksen tuleva kaupunginvaltuutettu Espoosta, vaatii tasa-arvon nimissä asevelvollisuuden pakolliseksi molemmille sukupuolille. Argumenttina hän käyttää varusmiesten lyheneviä työuria. Kolmen lapsen äitinä sain hepulin. Meni kuppi nurin kerta kaikkiaan.
Sen lisäksi, että naisten työurat lyhenevät, ja sitä kautta eläkkeet pienenevät, tietyn ikäisten naisten pätkätyöt ja työnsaanti vaikeutuu äitiyslomista muodostuvien kustannusten pelon vuoksi, heidän pitäisi Laakson mielestä mennä tasa-arvon nimissä pakollisiin kutsuntoihin. En ole ottanut selvää Laakson iästä, ammatista enkä perhesuhteista. En tiedä onko hän ehdottanut jossain toisaalla naisten asemaan parannuksia. Keskityn siksi vain tähän yhteen mielipiteeseen, joka on kerta kaikkiaan absurdi.
Naisten asema ei parane sillä, että naiset menevät pakolla armeijaan. Ei naisten asema parane itsellään, sillä että sata vuotta sitten naiset saivat äänioikeuden Suomessa. Naisten asema sata vuotiaassa Suomessa vaatii edelleen aktiivisia tekoja, päätöksiä siitä, ettei heikommassa asemassa olevia sorreta. Vuonna 2013 tuli voimaan aikaisempaa pidempi ja itsenäisempi isien vanhempainvapaakiintiö. Siitä huolimatta vanhempainvapaapäivistä isät käyttivät vuonna 2015 vain kymmenisen prosenttia. Vaikka tuo kymmenisen prosenttia on enemmän kuin aikaisemmin, on selvää, että nimenomaan naisten työurat lyhenevät. Miten taataan naisille samanarvoinen toimeentulo ja eläke kuin miehillä, jos naisten pitäisi vielä perhevapaiden lisäksi lyhentää työuraansa armeijalla?
Laakson mielipide on perheellisen naisen näkökulmasta niin pöyristyttävä, etten voi olla miettimättä, kuinka suppea katsantokanta hänellä on tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Tällaisten kirjoitusten esille pompahtaminen aina silloin tällöin kertoo vahvasti siitä, että feminismiä tarvitaan. Naisten asemaa pitää parantaa läpi kaikkien sosiaaliluokkien. Yhteiskunta ei toimi tasapainoisesti ellei kaikkien ääni kuulu. Naisten työuran pituus on turvattava, sen sijaan että sitä koetetaan entisestään keinotekoisesti lyhentää.
Mitähän tasa-arvovaltuutettu sanoisi tähän?
|||
Kirjoittaja on koulutettu hieroja ja joogaohjaaja. Hänet valittiin huhtikuun kuntavaaleissa vasemmistoliiton varavaltuutetuksi Orivedellä.
|||
Kirjoitus on julkaistu myös Helsingin Sanomien mielipide-osastolla 25.5.2017
*
Et taida ymmärtää, että feminismissä ei ole kyse pelkästään naisten aseman parantamisesta vaan tasa-arvon parantamisesta. Kaikkiin tasa-arvo-ongelmiin voi puuttua riippumatta, että onko niissä kärsijöinä naiset, miehet, lapset, vanhukset vai etniset ryhmät. Eräs suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvo-ongelmista on sukupuoleen perustuva asepalvelus, joka luo osaltaan usein negatiivisesti koettuja mielikuvia siitä mihin eri sukupuolet ovat kykeneviä. Rakentavaa olisi ratkaista ja purkaa ihan kaikki tasa-arvo-ongelmat, jotka johtuvat vanhanaikaisesta ja perinteisiin nojaavasta lainsäädännöstä. Tietysti pakollinen asepalvelus on sinällään jo ihmisoikeuksien vastainen järjestelmä, jossa koulutetaan ihmisiä tappamaan vihollisia riippumatta ihmisen omasta mielipiteestä, mutta myös tasa-arvon kannalta epäoikeudenmukainen, koska tähän järjestelmään pakotetaan rangaistuksen uhalla vain osa väestöstä heidän syntymässään saamien ominaisuuksien perusteella.
Kun perheen isä lähtee asepalvelukseen, niin perheen äiti taitaa laittaa työuran katkolle ja hoitaa niitä lapsia kotona (tämä on yksi niistä tasa-arvo-ongelmista, jotka järjestelmään liittyy!). Samalla isä menettää arvokasta aikaa perheensä kanssa sekä myös yhden työvuoden. Tälläisestä tilanteesta johtuen perheen taloustilanne heikkenee merkittävästi. Muutenkin tasa-arvon näkökulmasta vanhemman menettäminen asepalvelukseen on ihan yhtä paha asia riippumatta vanhemman sukupuolesta. Ajatko sittenkään tasa-arvoa?