Teksti ja kuvat: SAANA HEINÄNEN
”Haluan keskustella herra Jäniksen kanssa.” Virke pälkähti esikoisromaaniaan työstäneen Heikki Kännön mieleen yön pimeydessä. Mies nousi sängystä ja kirjoitti lauseen ylös muistaakseen sen vielä aamulla. Repliikki löytyykin Kännön vastikään julkaistun Mehiläistie-romaanin sivulta.
Turussa vuonna 1968 syntynyt Heikki Kännö on koulutukseltaan kuvataiteilija. Opinahjona toimi maineikas Turun piirustuskoulu. Valmistumisensa jälkeen Kännö on toiminut vapaana taiteilijana ja graafisena suunnittelijana. Kirjoittamista pitkään harrastaneen miehen esikoisromaani, Mehiläistie, julkaistiin Sammakko-kustannuksen toimesta maaliskuun lopulla.
Taiteilija Joseph Beuys syntyi Saksan Krefeldissä vuonna 1921. Beuys opiskeli Düsseldorfin taideakatemiassa, jossa hän toimi myöhemmin myös kuvanveiston opettajana. Beuys kuoli 64-vuotiaana sydämenpysähdykseen.
Mehiläistietä kirjoittaessaan Heikki Kännö hämmästyi siitä, kuinka Beuys, yksi aikansa merkittävimmistä ja ristiriitaisimmista taiteilijoista, on suomalaisille liki tuntematon. Kännö on kokenut Beuysin itselleen tärkeimmäksi taiteilijaksi jo 17-vuotiaasta alkaen ja kiehtova käsitetaiteilija valikoituikin luontevasti esikoisteoksen keskeisimmäksi hahmoksi.
Kirjaansa Kännö kertoo saaneensa inspiraatiota Dan Brownin DaVinci-koodista.
‒ Sen perusajatus on hyvä; dekkaritarina yhdistettynä taiteeseen, mutta DaVinci-koodi on täynnä populaareja ja liian helppoja ratkaisuja.
Aihepiiri kuitenkin miellytti kuvataiteen parissa kasvanutta Kännöä ja tarina alkoi hahmottua miehen myyttien verhoaman taiteellisen esikuvan ympärille.
”Taiteen tavoite on tehdä ihmisistä vapaita, siksi taide on minulle vapauden tiedettä.” ‒ Joseph Beuys
Joseph Beuys on tunnettu ”laajennetusta taidekäsityksestään”, jonka mukaan jokainen ihminen on taiteilija ja koko yhteiskunta on nähtävä niin sanottuna sosiaalisena veistoksena. Hän oli arvoituksellinen hahmo, joka aiheutti hämmennystä niin taideteoksillaan, kuin tarinoillaankin. Beuysin sepittämät tarinat voinee tosin yhtä lailla nähdä taideteoksina.
‒ Beuys oli jatkuvasti taiteilijaroolissaan. Hän on esimerkiksi kertonut, että toimiessaan Saksan ilmavoimien lentäjänä toisen maailmansodan aikana, hänen koneensa putosi Krimin vuoristoon. Beuysin mukaan tataarit löysivät hänet haavoittuneena, veivät kyläänsä, voitelivat hänet eläimen rasvalla ja käärivät huopaan. Beuys kyllä toimi Saksan ilmavoimien lentäjänä ja koneen putoaminenkin pitänee paikkansa. Ilmeisesti hänet kuitenkin löysivät saksalaiset sotilaat, jotka veivät hänet sotilassairaalaan toipumaan. Beuysin versio tarinasta löytyy myös Mehiläistiestä, Kännö kertoo.
Eräs Beuysin tunnetuimmista performanssiteoksista oli ”Kuinka selittää taidetta kuolleelle jänikselle.” Beuys valeli päänsä kerroksella hunajaa ja lehtikultaa ja kulki galleriansa läpi sylissään kuollut jänis, jolle hän kuiskutteli selityksiä piirroksistaan. Kohtaus löytyy niinikään Kännön romaanista.
‒ Kirjaa varten tahdoin penkoa yksityishenkilö-Beuysin taiteilijaroolin takaa. Sellaista ei kuitenkaan ollut olemassa. Beuys oli kotonaankin roolihahmossaan. Hänen lapsensakin kutsuivat häntä aina vain Beuysiksi, eivät isäksi.
Beuys otti uransa aikana intohimoisesti osaa julkiseen keskusteluun politiikasta ja ympäristönsuojelusta. Beuysin näkökulmasta talouselämän tuli perustua kaikkien tarpeiden huomioimiseen, vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon. Hän kampanjoi sinnikkäästi luonnonsuojelun puolesta. Kännö vertaa saksalaistaiteilijaa Pentti Linkolaan ja hieman itseensäkin.
‒ Linkola on vähän kuin Beuys ilman humanismia. Beuys oli maailmanparantaja. Ja räyhähenki, kuten minäkin, Kännö toteaa, mahdollisesti hiven pilkettä silmäkulmassa.
Monivaiheista luomistyötä- valmis kirja syntyy sen myötä
Kännö kertoo tehneensä teostaan varten vuosia pohjatyötä ja tutkineensa sekä kääntäneensä valtavan kasan lähdekirjallisuutta. Kirjoitustyötä hän tekee aina kotonaan. -Minusta tuntuu, että jos kirjoitan muualla, tekstistä tulee erilaista. Taikauskoahan se toki on.
‒ Kirjan luomisprosessissa suurin osa ajasta menee pohjatyöhön, tekstin lukemiseen ja tarkastamiseen. Minulla on myös lähipiirissä useampia henkilöitä, joita voin pyytää oikolukemaan tekstin. Esimerkiksi isäni, joka on myös kirjailija. Toisinaan vasta toisten ihmisten kautta huomaa, mikä tekstissä on turhaa. Välillä sortuu uskomaan, että lukijalle pitäisi selittää mahdollisimman paljon, vaikkei todellisuudessa tarvitse.
‒ Kirjoittaessani en ole varsinaisesti ajatellut tekstin päätyvän julkaistuksi asti. Olen kirjoittanut lähinnä itselleni ja lähipiirille, vaikka asenteeni onkin ollut hyvin sitoutunut kirjan tuottamiseen.
Kännö tarjosi käsikirjoitustaan usealle kustantamolle, odotteli puolisen vuotta ja sitten tärppäsi. Kaksi kustantajaa kiinnostui ja lopulta Kännö päätyi teoksineen Sammakko-kustannuksen leiriin. Kännö ei näe ristiriitaa kustannusyhtiön tuottavuusodotusten ja taiteilijan vapauden välillä. Hän ottikin kustannustoimittajan neuvot ja muutosehdotukset ilolla vastaan.
‒ Tuottavuus ei ole este taiteen tekemiselle. Kirja pyritään tuottamaan lukijamassoille, joten miksei kuuntelisi myös muita. Taiteellinen oivallus voi yhtä hyvin tulla toisiltakin.
Hattutemppu?
Kännö tuskin suunnittelee herra Jäniksen kiskomista silinteristä, mutta miehellä on tällä hetkellä työn alla vielä kaksi muuta romaania, joista molemmissa on kirjailijan mukaan yhtymäkohtia Mehiläistiehen. Yksi kirja on editointia vaille valmis, toinen alkutekijöissään. Temaattisia kytköksiä lienevät ainakin taide, Mehiläistiessä debytoinut, niinikään ristiriitainen hahmo Rudolf Steiner ja kaikkien kolmen teoksen tapahtumien sijoittuminen ulkomaille. Esikoisromaanissa mystisiä hetkiä koetaan Saksassa, jonka Kännö kertoo olevan hänen vastineensa Amerikalle.
‒ Amerikka on helppo. Saksa on kuitenkin suuri talousalue värikkäine historioineen, joten sinne voi uskottavalla tavalla sijoittaa tämänkaltaisia tapahtumia. Draaman kaari on valmis.
*