Ulkopoliittista varjonyrkkeilyä

 

VESA SUOMINEN   
Presidentti Trump on ottanut vastaan Egyptin sotilasdiktatuurin johtajan ja onnitellut Turkkia presidentin itsevaltiuden vahvistaneesta kansanäänestyksestä. Samalla hän on leimannut joistakin arabimaista saapuvat islaminuskoiset mahdollisiksi terroristeiksi, mutta unohtanut pannaan julistamiensa maiden joukosta muiden muassa Egyptin ja Yhdysvalloille tärkeän Saudi-Arabian, vaikka valtaosa vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskuun osallistuneista oli sieltä kotoisin, ja ainakin tärkeä osa noiden terroristien saamasta rahasta tuli saudilähteistä. Tuomioistuimet ovat kyseenalaistaneet jo kaksi versiota presidentin määräämästä maahantulokiellosta.

Trumpin valinta presidentiksi vahvistanee Israelin oikeistohallitusta ‒ niin olisi tehnyt Hillary Clintoninkin valinta ‒ kun se enteilee hiljaista hyväksyntää Benjamin Netanjahun jatkamalle Israelin perinteiselle politiikalle, jonka päämääränä on palestiinalaisväestön karkottaminen mailtaan. Israel on pelannut Yhdysvaltojen tuella aikaa. Sillä ei ole ollut aikomustakaan ryhtyä toteuttamaan ”kahden valtion” politiikkaa.

Ilmeinen päämäärä on vallata lopulta myös Länsiranta ja Gaza israelilaisten käyttöön keinoin, jotka ovat vaihdelleet laittomien siirtokuntien rakentamisesta palestiinalaisalueille ja palestiinalaisten nälkäsaarrosta siviiliväestön pommittamiseen ja ”Israelin Guantanamon” eli leiri 1391:n kaltaisiin salaisiin pidätyskeskuksiin.

Meksikon härkää sarvista

Yhdysvaltojen uusi presidentti ehti vihastuttaa naapurimaa Meksikon moneen kertaan jo presidenttiehdokaskilvan aikana, kun hän vaati rakentamaan maiden välisen 3 141 kilometrin pituisen rajan sulkevan, miljardeja maksavan muurin ja halusi Meksikon kustantavan sen. Hän on myös päättänyt karkotuttaa epälukuisen määrän laittomia maahantulijoita takaisin Meksikoon.

Maiden välille oli rakennettu raja-aitaa jo ennen Trumpin valtaannousua, eivätkä myöskään hänen mainostamansa maastakarkotukset ole presidentin hurjista puheista huolimatta kovin omaperäistä politiikkaa. Ne vain jatkavat edeltävien presidenttien George W. Bushin ja Barack Obaman määräämiä joukkokarkotuksia. Obaman presidenttikaudella karkotettiin ainakin 2,5 miljoonaa ihmistä. Alkuun päästyään Trump lyönee tämän ”ennätyksen” helposti.

Meksikolaisten karkottaminen tuskin luo työpaikkoja yhdysvaltalaislle. Karkotukset ovat osa Yhdysvaltojen perinteistä rasismia ja syntipukkipolitiikkaa, jolla käännetään ihmisten huomio syrjään todellisista ongelmista ja niiden todellisista syistä.

Yhdysvalloista ajettiin meksikolaissyntyisiä ihmisiä esimerkiksi 1930-luvun suuren lamakauden aikana ulos satoja tuhansia ellei toista miljoonaa. Osa karkotusten virallista selitystä oli tuolloin, että kyseessä oli näiden ihmisten vapaaehtoinen paluu omaan maahansa. Tosiasiassa he olivat kuitenkin omasta maastaan karkotettuja, kun heistä arviolta 60 prosenttia oli Yhdysvaltojen kansalaisia.

Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus eli NAFTA on paisuttanut amerikkalaisyritysten voittoja ja lihottanut Meksikon hallitsevan eliitin kukkaroa. Sopimus on johtanut siihen, että meksikolaiset tuovat nykyisin Yhdysvalloista jopa tortilloihinsa tarvitsemansa maissin.  NAFTA:n salliman halpatuonnin pientiloiltaan karkottamien meksikolaisten on joko pitänyt hakeutua yhdysvaltalaisyritysten hikipajoihin tai koettaa etsiä toimeentuloa Yhdysvaltojen eteläisten osavaltioiden maataloustyövoimana.

Yhdysvaltojen ja Meksikon välinen kauppa ja liiketoiminta tullee kärsimään trumpilaisesta talouspolitiikasta – elleivät Meksikon ja Kanadan suunnitelmat uusista sopimusneuvotteluista  onnistu. Meksikon puolella, niin maiden rajalla kuin sisämaassakin, on lukuisia yhdysvaltalaisia yrityksiä palvelevia teollisuuskeskittymiä, joissa meksikolaiset työntekijät kokoavat Yhdysvaltojen markkinoille myytäviä tuotteita. Työntekijät ovat halpatyövoimaa.

Meksikon Piedras Negrasin kaupungissa Teksasin vastaisella rajalla sijaitsee esimerkiksi yritys, jossa työläiset ompelevat viiden dollarin päiväpalkalla istuinpäällisiä autonvalmistaja Teslan käyttöön.

Tesla on ilmeisesti kitsaampi Meksikossa kuin Kalifornian Piilaaksossa. Siellä sen väitettiin viime vuonna maksaneen Kroatiasta ja Sloveniasta maalitehdasta rakentamaan värvätylle työvoimalle viisi dollaria tunnissa. Toimitusjohtaja Elon Musk kiisti uutisen ja ilmoitti vierastyöläisten saaneen väitetyn viiden dollarin sijasta 55 dollaria tunnissa.

Pandan hymy

Meksikon härän juoksuttaminen pahki rajamuuriin voi Trumpin joukkueelta vielä jotenkin onnistua, mutta Kiinan muuria heistä ei ole kukistamaan aloittamatta kolmatta maailmansotaa. Sekin on tietysti mahdollinen.

Presidentin ”päästrategina” vielä äskettäin pidetty Stephen Bannon on miljonääri, Goldman Sachsin (yksi maailman suurimmista liikepankeista) entinen pankkiiri ja kerrallinen laivastoupseeri sekä innokas sotahistorian harrastaja – ja tietysti äärioikeistolainen. Siinä onkin kosolti suosituksia Yhdysvaltojen presidentin neuvonantajalle. Silloin kun Bannon luotsasi vielä täyskahjoa äärioikeistolaista Breitbart-propagandasivustoa, hän povaili esimerkiksi kolmatta maailmansotaa ja Yhdysvaltojen ja Kiinan joutumista sotaan Etelä-Kiinan merellä.

Bannonin pudottamisen kansallisen turvallisuuden neuvostosta juuri Xi Jinpingin vierailun alla voisi tulkita kohteliaisuudeksi tai neuvotteluilmapiirin liennyttämiseksi, mutta Trump ei harrasta kohteliaisuuksia. Amatööri Bannonin syrjäytti Trumpin uusi, Venäjä-yhteyksiä koskevista epäilyistä vapaa turvallisuusneuvonantaja, kenraaliluutnantti H.R. McMaster, ammattisotilas joka pönkitti samalla kansallisen turvallisuusneuvoston ja omaa asemaansa vallankäyttäjänä myös seinäkukkaseksi unohtuneen ulkoministeri Rex Tillersonin kustannuksella.

Trump itse pohti vuosi sitten presidenttiehdokkaana, eikö olisi hyväksi että Saudi-Arabia, Japani ja Etelä-Korea hoitaisivat puolustuksensa itse käymättä Yhdysvaltojen kukkarolle. Näistä maista kaksi sijaitsee Kiinan kynnyksellä. Pohdiskeluun sisältyi myös varaus noiden valtioiden varustautumisesta ydinasein.

Kiina valmistelee uuden kunnianhimoisen silkkitien, talouden ja kaupan valtaväylän avaamista Eurooppaan niin maa- kuin merireittejä myöten, eivätkä kiinalaiset ole liikkeellä pikkurahalla. Kiina oli myös vastikään perustamassa ja rahoittamassa muiden BRICS-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia, Etelä-Afrikka) kanssa suurta Uutta kehityspankkia (New Development Bank).

Ja kiinalaisten aloitteesta ja Yhdysvalloista riippuvaisen Maailmanpankin kilpailijaksi perustettu AIIB, Aasian infrastruktuuri-investointipankki, on aloittanut toimintansa myötätuulessa, kun mukaan on Aasian maiden ja esimerkiksi Venäjän ohella liittynyt Yhdysvaltojen harmiksi myös koko joukko sen keskeisiä liittolaisia (muun muassa Iso-Britannia, Saksan liittotasavalta, Ranska, Italia, Israel, Etelä-Korea, Saudi-Arabia ja Australia). Myös ihmisoikeuksia hyvänä kakkosena heti bisnesmahdollisuuksien jälkeen pontevasti edistävä Suomi on tämän pankin jäsen.

Ydinasevaltio Kiina ‒ sotilasbudjetti jossain Kiinan vuodelle 2016 ilmoittaman noin 147 miljardin Yhdysvaltojen dollarin ja tutkimuslaitos SIPRI:n vuodelle 2016 arvioiman noin 215 miljardin dollarin välillä ‒ ei ole seurannut hyvällä Yhdysvaltojen aikeita sijoittaa THAAD-ohjustorjuntajärjestelmäänsä Etelä-Koreaan vastaamaan Pohjois-Korean toistuvien ohjuskokeiden uhkaan. Pohjois-Korean ohjusuhittelu on  Yhdysvalloille kätevä syy korottaa omasta puolestaan panoksia myös Kiinan kanssa käymässään pelissä.

Venäjän poliittinen shakki

Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteiden lämpenemistä toivoneet näyttivät pääsevän turhista odotuksistaan sitä mukaa kuin trumpilainen diplomatia on esitellyt osaamistaan. Venäläiset ja kiinalaiset kammoksuivat ajatusta Hillary Clintonista Yhdysvaltojen presidenttinä. Trump kuulosti varmaan NATO:n vanhentumista koskeneine puheineen enkelikellojen helinältä niin Moskovassa kuin Pekingissä, mutta Putin, enempää kuin Xi Jinping, ei ehkä ollut sittenkään valmistautunut neuvottelemaan Trumpin areenalle marssittaman diplomaattisen amatöörisirkuksen kanssa. Trumpin Syyriaan määräämän ohjusiskun jälkeen Venäjän ja Yhdysvaltojen välit muistuttivat  Bobby Fisherin ja Boris Spasskin kerrallista shakin maailmanmestaruusturnausta, kun Fisherin outo siirto sekoitti kylmästi suunnittelevan Spasskin laskelmat.

Trumpin impulsiivinen arvaamattomuus on kuitenkin jo keikauttanut Venäjä-suhteiden asetelman taas suojasään puolelle. Presidentti erotti liittovaltion keskusrikospoliisin FBI:n johtajan James Comeyn ilmeisesti Trumpin hallinnon Venäjä-kytkentöihin kohdistuvan tutkimuksen jarruttamiseksi. Venäjän ulkoministeri sai presidentti Putinin pyynnöstä odottamatta kutsun Valkoiseen taloon – Obaman kaudella kutsua ei herunut – tapaamiseen, jota todistamaan yhdysvaltalaisilta tiedotusvälineiltä oli pääsy kielletty mutta venäläisille uutiskameroille se sallittiin. Tapaamisesta kuitenkin vuoti tietoa yhdysvaltalaisiinkin tiedotusvälineisiin: Trump kertoi tuossa tapaamisessa venäläisille erittäin salaiseksi luokiteltua tiedustelutietoa. Yhdysvaltain hallinnon korkeat virkamiehet riensivät joukolla kiistämään tällaista typeryyttä tapahtuneen, minkä jälkeen presidentti veti tapansa mukaan maton oman miehistönsä jalkojen alta ja vahvisti kertoneensa nuo salaiset tiedot: Moskova 1, Washington 0.

Yhdysvaltojen vaatimus että Venäjä luopuisi Bašar al-Assadin kaltaisen hirmuhallitsijan tukemisesta on suurvaltojen välisten suhteiden lämpenemisestä riippumatta silti joko naiivi tai samaa tyhjää retoriikkaa kuin presidentti Obaman hallinnon lausumat. Siviiliväestön tappaminen ja sairaaloiden tuhoaminen ovat Kremlin näkökulmasta mitätön hinta vaikutusvallasta, josta se haluaa pitää kiinni Lähi-idässä. Venäjä oli Putinin johdolla rakentanut erinomaiset suhteet niin Israeliin kuin arabimaihinkin, ja se haluaa säilyttää asemansa alueella.

Ukrainan jäätyneen kriisin vuorottainen sulattelu vähän lämmenneeksi kriisiksi ja sitten taas sen jäädyttäminen on osa kärsivällistä väsytystaktiikkaa, jonka tarkoituksena on hivuttaa länsimaiden päättäväisyyttä niin että ne vähitellen taipuvat hyväksymään, että Venäjä pitää Ukrainaa etupiirinsä ”lähiulkomaana”, jossa se ei salli länsimaiden uhmata poliittista, taloudellista eikä sotilaallista vaikutusvaltaansa.

Osa väsytystaktiikkaa on myös Kremlin kärsivällinen odottelu, että länsimaat luopuisivat asettamistaan pakotteista. Venäläisillä ei ole aikomustakaan luopua Krimin niemimaasta. Venäjän jähmettyminen omiin voima-asemiinsa ja suurvaltaunelmiinsa ja toisaalta sen korostamille geopoliittisille intresseille kintaalla viittaava länsimaiden hurmaantuminen omasta kutsumustehtävästään Petro Porošenkon ukrainalaisen “demokratian” puolustajana on ollut niin aukotonta, ettei pattitilanteesta näytä olevan ulospääsyä.

Kyynikko kysynee, moniko länsimainen poliitikko ‒ tai mielenosoittaja ‒ jaksaa edelleen murehtia esimerkiksi Kiinan ihmisoikeusrikkomuksia ja sitä että Kiina miehitti Tiibetin ja liitti sen laittomasti itseensä. Venäläiset luottavat siihen, että “lännen” ahneesti hamuamat taloudelliset edut ja kauppa hautaavat ennen pitkää ylevät puheet kansainvälisestä oikeudesta ja ihmisoikeuksista. Tässä mielessä Trump voi kaikessa arvaamattomuudessaankin olla venäläisille Clintonia parempi vaihtoehto ‒ ellei hän satu näkemään shokeeraavia kuvia TV-kanava FOX:in uutisissa ja päätä ammuskella lisää ohjuksia.

EU-mailla ja siinä luvussa Suomella ja sen NATO-kaihoisilla kansalaisilla on edessään ikävä tilanne, kun lännen vankkumattomimpana linnoituksena pidettyä sotakoneistoa ydinaseineen kaikkineen käskee presidentti, joka ei näytä vielä aamulla tietävän mitä illalla tekee.

Suomenkin NATO-uskovaisilla on pitkään ollut peikkonaan arvaamaton Venäjä, jota on pitänyt karkottaa amerikkalaisten selän takaa huitoen. Nyt peikkoja onkin äkkiä kaksi, ja sillä toisella on kireät painitrikoot tähtilipun väreissä.

Lue lisää muualta verkossa:

Trump to welcome Egypt’s dictator (Michael Crowley, Politico 17.2.2017)

Chomsky: U.S. Is Helping Israel Annex So Much Land, Palestinians Could Have Essentially Nothing (Amy Goodman, Democracy Now, 5.4.2017)

”A Deportation Force on Steroids”: Millions of Immigrants Could Face Removal Under New Trump Rules (Amy Goodman, Democracy Now, 22.2.2017)

Elon Musk apologizes for Tesla workers paid just $5 an hour by subcontractor (Sam Levin, The Guardian 16.5.2017)

Steve Bannon thinks an apocalyptic third world war is coming, claims historian (Peter Walker, Independent, 9.2.2017)

Trumpin ristiriitainen neuvonantaja Bannon syrjään kansallisen turvallisuuden neuvostosta (Teemu Juhola, YLE 5.4.2017)

Donald Trump thinks more countries should have nuclear weapons. Here’s what the research says. (Gene Gerzhoy ja Nick Miller, 6.4.2016)

Maailmanpankki saa kilpailijan – Euroopan jätit liittymässä Kiinan leiriin (Talouselämä, 27.8.2015)

Suomi allekirjoitti Aasian infrastruktuuri-investointipankin perustamissopimuksen (Valtiovarainministeriön tiedote  29.6.2015)

Kiinan uusi silkkitie ja tuleva maailmanjärjestys (Juha Kulmanen, YLE 23.3.2017)

Venäjän ja yhdysvaltain hajoavat intressit (Sirpa Puhakka, Kansan Uutiset 19.3.2017)

The War in the White House (Taibbi, Rolling Stone, 3.5.2017)

|||

Vasen Kaista on julkaissut Vesa Suomisen uusvanhaa maailmanpoliittista tilannetta historian kautta punnitsevan artikkelin Uusin maailmanjärjestys − the United Hates of America? kuudessa osassa.

Osa I: Onko aika mennyt sijoiltaan tarttuu arvioon, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump pyrkii luomaan uuden maailmanjärjestyksen, ja tarkastelee jo viime vuosisadalla esitettyjä uuden maailmanjärjestyksen toimintasuunnitelmia. (11.5.2017)

Osa II: Yhdysvallat vastaan ”muu maailma” valottaa minkä tahansa suurvallan itsekeskeistä ja yksinapaista maailmankuvaa monin esimerkein. Onko Yhdysvaltain johtaman toisen maailmansodan jälkeisen maailmanjärjestyksen korvaamassa kolminapainen järjestys, jossa tähän asti enemmän tai vähemmän vakiintuneista kansainvälisen käytöksen säännöistä ei enää juuri piitata? (12.5.2017)

Osa III “Agent Orange”  kertoo mihin presidentti Donald Trumpin saama liikanimi Agent Orange liittyy, ja havaitsee, että presidentin prioriteeteissa ei loppujen lopuksi työpaikoilla olekaan suuresti  väliä, etusijalla ovat  ympäristönsuojelun purkaminen ja sotamäärärahojen kasvattaminen – molemmat oivallisesti Agent Orangen profiiliin sopivia prioriteetteja. (16.5.2017)

Osa IV ulkopoliittista varjonyrkkeilyä käydään niin Kiinan kuin Meksikon vastaisen rajan muurien kupeessa. Kaiken kaikkiaan kaiken maailman valtioiden lajittelu hyviksiin ja pahiksiin on uudelle presidentille haastavaa, Lähi-idän kaikista valtioista on vaikea pitää lukua, Kiinasta ei koskaan tiedä, ja arvaako venäläisten kanssa pelata shakkia? (19.5.2017)

Osa V ”Onko presidenttimme hullu?” on ollut aiheellinen kysymys jo kauan ennen Trumpin aikaa. Valkoisen talon isännän keinovalikoimaan on kuulunut myös hullun näytteleminen ja päätösvallan delegoiminen tähtikarttojen tulkitsijalle. Trump on kuitenkin onnistunut kokoamaan ainutlaatuisen gallerian vainoharhaisia salaliittoteoreetikoita avustajakuntaansa. (23.5.2017)

Osa VI Auringonlaskun maa etsii syitä presidentti Trumpin ja hänen avustajiensa ristiriitaisiin ja päivästä toiseen vaihtuviin lausuntoihin. Tärkeimmillä tukijoukoilla, kuten pankkiireilla, teekutsuliikkeen äärioikeistolaisilla ja muilla ryhmillä on ristiriitaiset edut ja odotukset. Tee siinä sitten jokaisen mielen mukaista Great Americaa, kun Yhdysvallat kaiken lisäksi on menettämässä mahtiasemansa kansainvälisen kaupan ja talouden kapitalistisena keskuksena. (27.5.2017)

Kirjoitussarja päättyy ajankohtaiseen kommenttiin presidentti Trumpin matkasta Saudi-Arabiaan ja Israeliin.

|||

Sarjan tunnuskuvan kello on Bulletin of the Atomic Scientist -lehden Tuomiopäivän kello (Doomsday Clock), joka näyttää nyt kahta ja puolta minuuttia vaille keskiyötä. Kello näytti seitsemää minuuttia ennen puolta yötä kun se julkistettiin vuonna 1947. Tämän vuoden alussa se siirrettiin puoli minuuttia eteenpäin, nykyiseen aikaan.

Vain kerran, suurvaltojen vetypommikokeiden varjossa vuonna 1953, kello on ollut lähempänä keskiyötä, silloin aikaa oli jäljellä kaksi minuuttia.

Kello näytti 17 minuuttia ennen keskiyötä vuoden 1991 START-neuvottelujen jälkeen, jolloin johtavat suurvallat sopivat strategisen aseistuksen vähentämisestä.

Kellon aikaan vaikuttaa ihmisten keksimien teknologisten ratkaisujen vastuuttoman käytön luoma uhka planeetan tulevaisuudelle. Ennen kaikkea kyse on ydinsodan seurauksista, mutta myös ympäristön tuhosta.

Bulletin of the Atomic Scientist

*

Leave a Reply