Hämmästys ja häpeä

HEIKKI LAKKALA      
Tiukille meni Helsingin kaupunginvaltuustossa paperittomien maahanmuuttajien terveydenhuollon inhimillistämisestä päättäminen: 45 puolesta 39 vastaan eli demarien ryhmänjohtajan aloite asian jatkoselvityksiin siirtämisestä hävisi demarien äänten jakaantuessa.

Aika omituista tehdä ihmisarvon jakamattomuutta koskevasta kysymyksestä hallinnollis-byrokraattisen vetkuttelun aihe. Kyse on kuitenkin (ainakin vielä ja tämän päätöksen jälkeen todennäköisesti pidempään) elävistä ihmisistä ja heidän ihmisoikeuksistaan. Hallinnollis-byrokraattisen puolen olisi aivan hyvin voinut jättää Preussin ja Itävalta-Unkarin byrokratian menneisyydessä ratkaistavaksi ja ratkaisua odotellessa toimia ilman mitään asian riitauttamista ihmisarvon jakamattomuutta kunnioittavalla tavalla, kuten nyt onneksi tapahtuikin.

Demarien kahden raiteen politiikka tässä eniten ihmetyttää ja vielä, että ryhmän johtaja oli siirtoesityksellään käytännössä inhimillistä ja ihmisoikeutta kunnioittavaa ratkaisua vastaan. Se on oikeasti huolestuttavaa. Haluan nyt ehdottomasti sanoa jotain, jota en koskaan uskonut olevan tarvetta sanoa. Osittain häpeän sitä, että olin vuosikymmeniä 16-vuotiaasta asti demari, tosin oppositiossa vasemmistodemarina.

En aikanani voinut liittyä SKDL:n sosialisteihin, koska he olivat samassa puolueessa kuin Tšekkoslovakian miehityksen hyväksyjät ja sen kieltäjät, jotka eivät pitäneet ihmisoikeuksia jakamattomia. Nyt huomaan olleeni joskus puolueessa, jossa on tänään niitä, joille ihmisarvo ja ihmisoikeudet eivät ole jakamattomia – ja tunnen tästä surua ja häpeää.

Kyllä siellä aiemminkin kohtasin välinpitämättömyyttä ihmisoikeuksista. Kun olin Länsi-Saksassa vastustamassa virkakieltoja, jotka kohdistuivat pääasiassa kommunisteihin, tuli konferenssiin kirje Tšekkoslovakian Charta 77:ltä. He ehdottivat yhteistyötä, kun heidänkin maassaan oli voimassa pääasiassa tai lähinnä vain kommunisteihin kohdistuva Länsi-Saksaakin pahempi virkakielto. Olin yksi harvoista, jotka yhteistyötä Charta 77:n kanssa siellä propagoivat. Paavo Lipponen oli kuulemma tästä todennut, että noin siinä käy, kun tekee yhteistyötä kommunistien kanssa. (Sanoikohan Paavo muuten saman vaimolleen, kun oli joutunut menemään yksin itsenäisyyspäivän juhliin ja vaimo oli Kiinassa tekemässä yhteistyötä kommunistien kanssa.) Pidin tuolloin omahyväisyyksissäni Lipposen murjaisua vain osoituksena siitä, että olin toiminut oikein ja unohdin miettiä sitä, mitä se oli kannanottona eurooppalaisten ihmisoikeuksien jakamattomuutta vastaan.

Kirjoittaja on tamperelainen käännöstieteen tutkija, kääntäjä ja tulkki, työskennellyt myös vapaana toimittajana ja kirjoittajana.

 

Näin Helsingin kaupunginvaltuusto äänesti paperittomien maahanmuuttajien sosiaali- ja terveyshuollon laajentamisesta 29.11.2017. Kuva on kaapattu Anu Suorannan Facebook-sivulta.

 

 

Lisää aiheesta muualla verkossa

Päätös syntyi yöllä – Helsinki laajentaa paperittomien terveydenhuollon palveluita (Ylen verkkosivut 30.11.2017)

Helsingin kaupungin päätöstiedote kaupunginvaltuuston kokouksesta 29.11.2017

Helsingin kaupunginvaltuutettu Veronika Honkasalon (vas.) valtuustoaloite perittomien tilanteen edistämisestä (Helsingin kaupungin verkkosivut)

 

*

One Response to “Hämmästys ja häpeä”

  1. Jenni

    Hyvä juttu, kiitos!
    En voi olla ihmettelemättä kristillisdemokraattien kielteisyyttä äänestyksessä.

    Vastaa

Leave a Reply