Onko mikään muuttunut sadassa vuodessa?

Alman ja Jussin kohtalon syyt ja seuraukset ovat hyvä oppi nykyisillekin päättäjille. Timo Koivusalon ohjaamassa Täällä Pohjanähden alla -elokuvassa Almaa näytteli Ritva Jalonen ja Jussia Risto Tuorila. (Ylepressi, Artista-Filmi)

LEENA RODRIGUEZ   
Joulunaikaan televisiosta tuli kaksikin eri filmatisointia Väinö Linnan upeasta Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta.

Katselimme tätä vanhempaa versiota yhdessä poikani ja mieheni kanssa. Koskelan Jussin kohtelu kosketti nyt erityisesti. Onko mikään sittenkään muuttunut sadassa vuodessa? Paljon tietenkin, myönnetään: torpparilaki, kansakoulu, ilmainen kouluruoka, eläkkeet, sairasvakuutus, lakisääteinen päivähoito, terveyskeskukset, peruskoulu ja niin edelleen.

Mutta perusta, jossa köyhien tulee olla nöyriä ja tottelevaisia, ei ole muuttunut miksikään. Otsa hiessä sinun on leipääsi syömän. Ja loppujen lopuksi, vaikka miten otsa hiessä tai selkä ruvella teet työsi, korjaavat patruunat (suurpääomasijoittajat ja osakkeiden omistajat) potin. Sinulle jää vain reikä leivästä.

Vielä 80-luvulla luulin, että Suomi tarjoaa kaikille suurin piirtein samat mahdollisuudet. Onhan meillä ilmainen peruskoulu ja ilmainen ammatillinen ja yliopistollinen koulutus. Sairaat ja vanhukset hoidetaan eivätkä työttömät joudu ainakaan heti kadulle. Sitten tuli lama, ja sen jälkeen mikään ei ole enää ollutkaan niin auvoista. Lukiossa kirjat maksavat maltaita ja ammatillisissa opinnoissa pitää satsata jopa tuhansia euroja työvälineisiin. Sairaita vanhuksia häädetään kodeistaan, terveyskeskukset lakkautetaan ja kansalle tarjotaan valinnanvapaudeksi verhottuna yksityisten lääkäriasemien ja niiden omistajien rikastumista.

Työttömille on luvassa vuoden 2018 alusta raippoja nimellä aktiivimalli, jossa työttömät laitetaan työttömyysturvan menettämisen uhalla hakemaan olemattomia työpaikkoja, osallistumaan olemattomiin työnhakuvalmennuksiin tai simsalabim, tekemään työtä vähintään 18 tuntia kolmen kuukauden tarkastelujaksolla. Perusperiaate saattaa kuulostaa hyvältä, mutta todellisuudessa töitä ei ole tarjolla, työnhakuvalmentajia ei ole riittävästi ja vaikka olisikin, heillä ei ole pääsyä TE-toimiston järjestelmiin, jonne he voisivat tallentaa hakijan suunnitelmia. Työttömällä ei itsellään ole myöskään mahdollisuutta osoittaa aktiivisuuttaan oma-aloitteisesti. Sotku tästä tulee.

Pahimmillaan nämä hallituksen toimet saattavat johtaa uuteen kapinaan. Kyllä tämänkin kansan almat ja jussit nostavat leuan rinnuksiltansa, kunhan vain tarpeeksi paljon ärsytetään. Jos ei ole mitään menetettävää, ei ole mitään hävittävää. Edellisestä kansannoususta on nyt kulunut sata vuotta. Voittajapuoli on ilmeisesti unohtanut ne syyt, jotka kapinaan johtivat. Suosittelen vähintään katsomaan Laineen tai Koivusalon elokuvan, jos ei jaksa kirjoja lukea.

 

Kirjoitus on julkaistu myös Aamulehden yleisönosastossa 30.12.2017

*

Leave a Reply